Hyviä viboja

Ensinnä täytyy tunnustaa, että perjantai-ilta ei ollut niitä kaikkein parhaimpia. Varmaankin sen selvännäköjutun jälkeen olo oli turhautunut. Elämäni rakkaus ei tullut siis kotiin, eikä tajuntani muutenkaan avautunut, jollei v***sta lasketa.

Eilinen oli sitten ihan toista luokkaa. Aamupäivästä kävin shoppailemassa onnistuneesti, kaksi takkia, puseroita ja kaikkea muuta mukavaa. Iltapäivällä tuli sitten hyvä ystävä syömään. Oli kiva kokata, kun oli ruokavieras, joka vieläpä arvosti siikaa ja kanttarellimuhennosta. Seuraan liittyi toinenkin kaveri ja ilta kului rattoisasti. Kun nämä kaksi vierasta lähtivät, kolmas kaveri soitti ja houkutteli kaupungille.

Kahteen naiseen sitten lähdettiin katsastamaan kaupungin yöelämää. En edes muista milloin viimeksi olisin käynyt missään. Jotenkin näin asiat ihan eritavalla. Tuntui, että maailmalla oli paljon mukavannäköisiä miehiä liikkeellä. Jännää oli se, että pitkästä aikaa tunsin, että myös minua katseltiin. Tapasin parin vuoden takaisen kesäkollini, joka yllättäen tuli juttelemaan ihan asiallista asiaa. Kertoi, että maanantaina viimeistelee opintonsa ja sen jälkeen saa tutkinnon. Jännää, miksi ihminen, jonka elämä kuitenkin pyörii ihan muiden asioiden (musiikin tekemisen) ympärillä halusi minulle tuon asian kertoa. Muutenkin taisi olla varmaan ensimmäinen kerta, kun juteltiin muuta, kuin veisteltiin tyhmiä vitsejä.

Hän ei suinkaan ollut ainoa mies, joka tuntui kiinnittävän minuun huomiota.Ehkä kuitenkin olen liian kranttu, kun kukaan ei lähtenyt mukaan. Ylenmääräinen känni oli useimmissa tapauksissa se tärkein syy. Mutta pönkittihän se itsetuntoa, kun baarissa kävellessä mies pysähtyy kohdalle ja sanoo "vau". Hykerryttävää.

Näin baarissa myös erään entisen ystäväni, jonka kanssa ystävyys katkesi siihen, ettei hän ystävänäkään kyennyt hyväksymään minua minuna. Oli jännää, että kaikki hänen kanssaan samassa seurueessa olevat kyllä minua tervehtivät, mutta hänen kanssaan onnistuimme väistämään toisiamme varsin lahjakkaasti. Porukan ilmeistä huomasin, että minusta oli kyllä puhuttu, mutta ainakin osasta heistä tiedän, että he osaavat ko. ihmisen puheet pistää omaan arvoonsa.

Toinen jännä tapaaminen oli eräs kaveri, joka jostain syystä tuntuu tärkeältä ystävältä, vaikka aika vähän ollaan tekemisissä. Hän tunnusti minulle, että kantoi syyllisyyttä siitä, että joskus vuosia sitten oli vähän sekoillut exäni kanssa baarissa. Lohduttelin, että ei haittaa (eikä haitannut sillonkaan). Muistan ko. illan aika hyvin ja sen, ettei tämä nainen kyllä mihinkään syyllistynyt, muuhun kuin korkeintaan normaaliin känni flirttailuun. Mikä oli minun etuni, koskapa sain olla sinä iltana about rauhassa ja jutella meillä sen viikonlopun vieraana olleen kaverin kanssa rauhassa. Olenkin joskus ihmetellyt, että kas kun ei siitä kaverista kovin paljoa exä koskaan mustasukkaillut, mutta tässä ehkä syy.

Olo illan jälkeen on jotenkin "puhdistunut". Oli käsittämättömän mukavaa, näki ihmisiä ja pääsi virittelemään pahasti ruosteessa olevia flirttailutaitoja. Lisäksi sain kuitettua joitain menneeseen liittyviä avoimia juttuja lopullisesti päättyneiksi.