maanantai 10. lokakuuta 2011

Avautumista alkoholista (ja alkoholisteista)

Tänään sain sellaisen puhelun, jota olen osannut pelätä. Eräs hyvä ystäväni on seurustellut pitkään ja ollut avoliitossakin miehen kanssa, joka muistuttaa harvinaisen paljon exääni. Kyseinen mies järkkäsi ystäväni vuosisitten melkein vararikkoon ja hyvä ettei käräjillekin tuhotessaan kännisekoiluillaan ystäväni elinkeinon. No, suhteen piti olla loppu, mutta kuinkas ollakaan keväällä mies "raitistui" ja luikerteli takaisin suosioon. Ystäväni selitti joku viikko sitten, että kaikki on nyt about kunnossa, mies asuu toistaiseksi hänen nurkissaan jne. Muistaakseni sanoin suoraan, ystävälleni, että hän on idiootti. Hyville ystäville voi sanoa sellaistakin. Ystäväni mukaan homma oli kuitenkin hänellä "hallinnassa".

No nyt se sitten oli tapahtunut asia, jota ystävänikin siis oli osannut pelätä. Äijän tilipäivä ja Alkoreissu. Yhdestä, "olisitko hetken hiljaa, että kuulen mitä tv:ssä sanotaan" lauseesta kiva koti-ilta muutti koko viikonlopun helvetiksi. Haukkumista, huutamista, räyhäämistä. Koko viikonloppu ja oli jatkunut vielä tänään ystäväni mennessä töihin. Kaikki vanhat jutut kaivettiin esiin. Ah, kuinka tuttua. Edelleen ystäväni ajatteli hoitaa asiaa järkevästi. Sanoi antavansa miehelle kuukauden aikaa hankkia oman kämpän. Minä sanoin, että et anna, äijä pihalle ja lukkoseppä paikalle. Mies ei virallisesti asu asunnossa, eikä hänellä ole siellä muuta, kuin kassillinen vaatteita, joten "häätö" kyllä onnistuu. Vaikka viranomaisten toimesta. Viimeinen mitä ystävästäni kuulin oli kun soitin hänelle kun hän oli mennyt töistä kotiin. Siellä kuulosti olevan tilanne päällä. Ei hän mitään sanonut, mutta kyllähän sen huomaa, kun on itse kokenut saman. Olisin mennyt sinne, mutta kun ystäväni sanoi saavansa joltakulta sukulaiselta apua, joten toivottavasti asia järjestyy.

Mietin noita "ihan mukavia" miehiä ja miksei naisiakin, jotka kiihtyvät joissain tilanteissa viinalla nollasta sataan. Koskaan ei voi luottaa siihen, että "kaikki olisi kunnossa". Ihan koska tahansa saattaa kaikki hajota. Ruoska laulaa käärmeestä, joka tekee pesän miehen päähän. Niin se vain on. Joillain on käärme sisällä ja joskus se käärme ottaa vallan. "Kun isä päätäni silitti, iski käärme huulet rikki". Sellaisia ne ihmiset ovat. Yhtä aikaa ihastuttavia ja mukavia ja samalla hetkellä hirviöitä. Jos viinaa ei olisi, niin en tiedä olisivatko he sen parempia. Oma exäni oli mennyt sen rajan taakse, missä hänelle on ihan sama onko viinaa vai ei. Pikemminkin raittiina hän saattaa olla yhtä paha, kuin kännissä. Mutta jos alkoholi ei olisi etäännyttänyt todellisuudesta, niin olisiko asia toisin?

Onko joissain ihmisissä käärme, jolle alkoholi on ravintoa ja se saa käärmeen hyökkäämään? Voiko käärme iskeä ilman viinaakin? Onko minussakin käärme? Vihan tunnistan itsessäni ja siksi en ehkä haluakaan enää parisuhdetta, koska en halua enää ketään satuttaa.

Ruoska: Käärmeenpesä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti