perjantai 30. marraskuuta 2012

Flunssassa

Jotkut arvet lienevät parantuneet, koska yksin sairastaminen ei ole pelkästään mukavaa. Kykenen jo kuvittelemaan toisen jokseenkin myötätuntoisen ihmisen keittelemässä teetä ja tarjoamassa sympatiaa siitä huolimatta, että näytän vanhasta villasukasta väsätyltä muppetnukelta. Jotenkin se ei just nyt lohduta, kun sairastan, palelen ja keitän itse teeni.


J.K. karkkilakko petti...

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Karkkilakko!

Elephant tuossa kommentissaan edelliseen tekstiin sanoi, että juomattomuus kohentaa ulkonäköä. No ainakaan silmät eivät ole festarikuvissa niin sameat. Monet sanovat, että ovat laihtuneet jiomisen lopetettuaan, se ei kuitenkaan päde minuun. Ei vaikka voisi kai sainoa, että join paljon. Tilalle on tullut sokeri. Eräs pitkäaikaisemmista ystävistäni kerran totesi, että sokerillakin saa aikaan humalan tunteen, tai ainakin pienen "pöhnän" ja tottahan se on. Mutta nyt loppu sokerin mättäminen!

En mussuttanu karkkia ennen ja nyt saa loppua taas. Tänään kävin tunnin lenkin ja olin tunnin salilla, söin terveellisesti paitsi sitten, kun piti hakea kaksi (KAKSI) pussia karkkia lähikaupasta. Toinen suklaata ja toinen salmiakkia. Viime talven paheen jäätelön oon sentään saanut jo pois ja nyt sitten jos selätän tuon karkin, niin voi olla, että painokin alkaisi tippumaan. Hirvittää ajatellakin kuinka paljon painaisin, jos en kuntoilisi, joisin ja mussuttaisin näin paljon sokeria. Tiedän olevani hyvässä kunnossa ja lihaksiakin löytyy. Valitettavasti upea lihaksikas kroppa on jossain rasvakerrosten alla. Kehonkoostumus analyysi kertoo, että rasva on nimenomaa lihasten PÄÄLLÄ, koska sisäelinten ympärillä sitä ei juuri ole. Kaikki läski siis esillä, toki terveellisesti, mutta esillä.

Nyt tästäkin asiasta on tehty julkinen (ainakin täällä blogissa) ja sitoudun siihen. Ainakin tämän vuoden loppuun ja katsotaan siitä sitten eteenpäin. Onneksi mulla ei ole sellaista joulunviettoa, jossa pitäisi mussutella suklaata :)

torstai 1. marraskuuta 2012

Mielen pahoitus

Näyttääpi vähän siltä, että vaihtelevaa on onni maallinen. Tänään sitten pahoitin mieleni. Minusta on jo jonkin aikaa tuntunut, että erään ystävän kanssa välit ovat muuttuneet etäisemmiksi. Tänään häneltä lipsahti totuus. Kun hän sanoi lähtevänsä lauantaina bilettämään ja minä kysäisin miksi en kelvannut kaveriksi. Vastaus oli se, että kun minä en juo, niin ei ollut tullut mieleen kysyä. Sitten aika terävä perustelu sille, että biletys ja ryyppääminenkin kuuluu elämään ja ettei hän nyt mikään terveysintoilija ole. No en olettanutkaan. Olen ihmetellyt miten bilettävästä ystävästäni muka olisi tullut terveysintoilija, jollaisena hän minulle yleensä esiintyy... Ei ole tullutkaan, mutta minulle ilmeisesti pitää esittää.

Mun hinku käydä baareissa ei ole juomattomuuden myötä vähentynyt, tykkäisin siitä edelleen, mutta en viitsi mennä yksin. Ilmeisesti kaverit eivät halua tällaista "juomavammaista" mukaansa, koska kutsuja ei tule muiltakaan. Samalla ystävyyden taso muuttuu, kun minulle ei enää kerrota mitään "salaisuuksia". Itse vatvon selvinpäinkin asioita mielelläni ja olen varsin avoin, mutta ilmeisesti en enää kelpaa muuta kuin ns. "siivompaan" meininkiin, kun en juo. Mulle pitää näytellä jotain ihme kulissia.

Pahoitin mieleni... totta vitussa pahoitin mieleni. Olen ihan se sama ihminen, kuin ennenkin. Käyttäydyn (melkein) yhtä typerästi ilman viinaakin ja puhun ainakin yhtä paljon läpiä päähäni selvinpäinkin. Plus sitten on tiettyjä kavereita, joiden seurasta nautin myös silloin, kun he ovat päissään. Olen loukkaantunut, minä kerron omista tyhmistä sotkuistani miesrintamalla ja muista asioista. Mulle taas vastaavasti esitetään "minä tässä jumppaan ja syön terveellisesti, enkä kyllä ees muista koska viimeksi kävin missään". Jep jep... ehkä noudatan saamaani neuvoa ja heitän romukoppaan koko ystävyyden.