sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Uusi Vuosi!!

Kirjoittelin tuossa itselleni näkemystä viime vuodesta ja totesin, että melkoista kipuilua se on ollut. Toisaalta edellinen vuosi oli enemmän kipuilua, joten ei nyt kovin paha vuosi ollut.

Edellisen postauksen jälkeen totesin, että miesjuttuni alkoivat käydä yhä absurdimmiksi. Kävin treffeillä, mies oli mukava ja jopa kiinnostava... mutta treffien jälkeen pari päivää, niin ilmoitti sitten laittaneensa edelliden deittinsä paksuksi. Jäi se juttu sitten siihen. Hänellä oli muutenkin kaksi alle kouluikäistä lasta, joten ei ehkä ihan olleet meillä elämäntilanteet samanlaisia.

Mutta mitä muuta? Kipuilua, kuinkas muuten. Töitten kanssa. Mietin, että miksi en itse anna itselleni tunnustusta hyvästä työstä. Muiden ohjeet tuntuvat latteilta ja ihan vääriltä. Tyypillinen neuvo on, että "älä tee niin paljon". Minusta parempi voisi olla se, että miten pidät pääsi ja mielesi vireessä, että saat aikaan niin paljon, että sinusta tuntuu hyvältä. Mutta tämä aikahan on "hölläilyn ja löysäilyn" aikaa. On epämuodokasta sanoa toiselle, että ihan oikeasti sulla ehkä pitäisi haastaa itteäsi vähän enemmän, niin saattaisit nauttiakin asioista. Tai ehkä pikemminkin niin, että pitäisit sitä henkistä peruskuntoa yllä, niin tietyt asiat ei tuntuisi niin raskailta. Esimerkiksi nyt vaikka kirjoittaminen, En ole koskaan kuullut, että tyhjän arkin syndroomaan auttaisi se, että kirjoittaisi VÄHEMMÄN, ratkaisu on se, että kirjoittaa ja tekee jotain ja pyrkii saamaan oikean vireen päälle.

Jep, minua väsyttää enemmän asioiden välttely ja tekemättömyys, kun se, että tekisin liikaa asioita. Esimerkiksi ensi viikko. Minulla on kaksi aika isoa juttua, joiden valmisteluun menisi ehkä n. 4 tuntia intensiivistä työätä. Olenko tehnyt sitä? No en. Olisinko voinut tehdä... hmm... ehkä olisin voinut jättää sohvalla makoilua ja facebook-pelejä vähemmälle ja oikeasti tehdä asioille jotain.

Itsekin aika paljon psykologiaa ja ihmisten valmennusta opiskelleena, tiedän, että minä en nyt kaipaa "armollisuutta itselleni", minä kaipaan vanhanaikaisesti kuria ja ryhtiä hommiin. Tavoitteita, päämääriä ja selkeyttä. Kyllähän sitä väsyy, kun ei valmistele mitään ja ahdistuneena menee sitten ja yrittää vain selvitä pienimmän mahdollisen panostuksen taktiikalla.

En yleensä tee uuden vuoden lupauksia, mutta asetan kyllä tavoitteita. Tämän vuoden tavoite on parantaa elämän laatua rajoittamalla passiivista ruutuaikaa. Passiiviseksi ruutuajaksi lasketaan sohvalla loikoilu, facebuukkailu yms. Kirjoittamista, blogin tai minkä tahansa tyhjänpäivääisemmänkään teksin osalta en laske tuohon vähennettävään kategoriaan. Kirjoittaminen on hyvää harjoitusta ja jo lyhyessäkin blogikirjoituksessa pitää pystyä hallitsemaan jonkinlaista kokonaisuutta ja se on juuri sitä, mitä minä elämääni tarvitsen. Sirpaleiden sijaan kokonaisuuksia. Vaikka pieniäkin. Ja keskittymistä yhteen asiaan kerrallaan.

Ja joo... miesasioissa olen nyt virallisesti luovuttanut. En oikeasti jaksa tavata enää yhtään ketään. Irtotavarakin tuntuu olevan turhan vaivalloista, joten jos siinä suhteessa ottaisin tavoitteekseni pysäkin asiasta erossa. Jos sitten jäisi aikaa ja energiaa muuhun elämään.