sunnuntai 12. elokuuta 2012

Unelmista ja niiden toteuttamisesta

Mietinpähän tässä, että mikä ihme siinä on, että ihminen on niin arka tarttumaan asioihin. Totesin tänään, että minun ja suuren onelman välillä ei ole muuta, kuin rohkeuden puute. Olen "aina" (=siitä asti kun tajusin, että ko. paikka on oikeasti olemassa) halunnut käydä eräässä paikassa. Matkat+majoitus maksaisivat 1700€, joka ei suhteutettuna siihen, että kyseessä on ISO unelma ole mikään valtava raha. Viikonreissun kokonaisbudjetiksi riittäisi 2500€ ja sillä pärjäisin mainiosti. En kuitenkaan varannut matkoja. Miksi?

Yksisyy on se, että sitten kun unelma on toteutettu, niin se on toteutettu. Toinen on se, että olisihan se hemmetin hienoa jakaa ko. matka jonkun toisen kanssa. Ajatusta pitänee työstää...

torstai 9. elokuuta 2012

Menneisyys kummittelee

Jostain syystä eksään liittyviä juttuja on taas alkanut tulla vastaan. Hänen työkaverinsa, jonka olen pari kertaa tavannut, tulee juttelemaan kaupungilla, kuulen hänen uudesta ulkomaalaisesta vaimostaan jne. Suurimmaksi osaksi asiat häiritsevät yllättävän vähän, joskin kyllä kaupungilla säikäytti, kun vieras aavistuksen ehkä tutun näköinen mies tulee kysymään, että tunnetko sinä X:n... (tämä siis oli se työkaveri), minä siihen, että joo oon joskus tuntenu.

Yleensä en juuri ole yhteisiltä tutuilta eksästä kysellyt, mutta nyt sitten tein vähän selvittelyjä. Aika nopeasti sain tietää, että hänellä menee heikommin, kuin koskaan. Uusi rouva on olemassa (ei siis mielikuvitusolento, kuten aika monet olivat veikkailleet) ja ilmeisesti ovat muuttamassa yhteen. Mies ei kuitenkaan yksin ollessaan syö, eikä kykene olemaan juomatta. Uusi rova käsittääkseni ei hyväksyisi alkoholia lainkaan, joten "hyvä" pohja, kun mies jo heti alussa juo salaa...

Minusta on hyvä, jos uusi nainen pistäisi eksäni kuriin. Epäilen. Olen (olin?) itse aika rankka akka, enkä kyennyt siihen, mutta mistä sitä koskaan tietää. Mutta on yllättävää, kuinka vähän ko. ihminen minua enää liikuttaa. Tunnen ihmisiä, joilla on paljon kauemmin siitä, kun ovat olleet hänen kanssaan tekemisissä ja näkevät edelleen painajaisia, vihaavat ja toivovat kuolemaa. No en minäkään varsinaisesti pahastuisi, jos mies heittäisi veivinsä tai matkustaisi toiselle puolelle maapalloa, mutta kykenen elämään samassa kaupungissa ajattelematta häntä juurikaan. Aika ajoin on ihan hyvä saada jonkinlainen "väliaikatieto" hänestä, jotta oma mielikuva hänestä ei karkaisi kovin kauas todellisuudesta. Tiedän ihmisiä, joiden mielestä hän on suunnilleen kerrostalon kokoinen saatana ja myös yhden, jonka mielestä hän on Jack Sparrow nykymaailmassa. Viimeaikaisten kuulumisten perusteella itse ajattelen, että hän on viinan ja harhaisen mielen turmelema raukka, joka räkyttää paljon, mutta ei kykene aidosti tekemään kenellekään mitään pahaa, jos kyseinen henkilö ei satu olemaan hänen välittömässä läheisyydessään. Jos hän sattuu kohdalle, niin osaan lähteä pois.

Mitäs siinä, outo hahmo kaupunkimme kokonaisuudessa. Tyyppi, jonka elämä ja tempaukset eivät kelpaisi epäuskottavina Salattujen elämien juonen käänteisiin. Asia, jota en mielelläni mieti on se, että olen ollut hänen kanssaan naimisissa, mutta ihmiset tekevät tyhmiä asioita. Selvisin hommasta hengissä ja hyvä niin. Tein sinä aikana asioita, joista en ole ylpeä ja minulle tehtiin asioita, joita en mielelläni muistele, mutta joita pikkuhiljaa käsittelen, niin että ehkä jonain päivänä olen taas ehjä ihminen.