maanantai 6. huhtikuuta 2015

Työstä

Asioiden työstäminen, sairastelu ja matkustaminen ovat saaneet aikaan pienoisen muutospaineen. Työasioiden kipuilu on mennyt ohi. Taas kerran olen sisäistänyt sen, että kaikkia ei voi miellyttää. Itseasiassa useimpina päivinä ei voioikeastaan minun hommissani miellyttää ketään. Oleellisempaa lienee se, että joinain päivinä työpäivän vaihtuessa iltaan tiedän toimineeni oikein.

Elämässä pääsisi helpommallakin, mutta minusta ei taida sellaiseen olla. Jokin minussa haluaa saada aikaan muutosta asioissa. Vuosia sitten jossain testissä sain tulokseksi sen, että minusta ei ole käsittelemään todella vaikeita asioita. Se on kyllä muuttunut. Ei varmaan olekaan niin vaikeaa asiaa, etteikö se olisi jo tullut vastaan ja ettenkö olisi sitä kyennyt hoitamaan. Sen hyväksyminen, ettei toisen ongelmia voi ratkaista, voi vain olla apuna niiden ratkaisemisessa, on hyvin tärkeää.

Meistä jokainen elää omaa elämäänsä (myös töissä) ja tekee omia valintojaan, toinen voi olla avuksi tai yrittää opastaa oikeaan suuntaan, mutta toisen puoelsta valintoja ei voi tehdä.