Avautumisia....

Olen täässä pohdiskellut omaa arvomaailmaani, mitä tulee päihteisiin ja ihmissuhteisiin. Lopputulema on se, että kai sitä jonkun sortin streittari on. Vaikka tilaisuuksia olisi, niin yhdenillan jutut tuntuvat samalla tavalla taakse jääneeltä elämältä, kuin viikonloppu kännitkin. (Ja musiikkihan on aina elämässäni näytellyt sen kovimman huumeen osuutta muutenkin).

Lievää moralisointoa on havaittavissa muiden ihmisten suhteen liittyen sitten siihen kännäykseen ja irtosuhteisiin. Huom! siis lievää. Kyse voi olla myös siitä, että minusta asioiden pitäisi muodostaa kokonaisuus. Eli kyse ei olekaan siitä, että en hyväksyisi ihmisten tekemisiä, vaan se, etten ymmärrä/hyväksy joihinkin asioihin liittyvää kaksinaismoralismia.

Otetaan nyt esimerkiksi irtosuhteet. Joku syö e-pillereitä vain "varalta" eli jos sattuisi tärppäämään joskus. Ei siis minkään kipeiden kuukautisten tms. takia. Miksi ihmeessa? Itse silloinkin, kun noita irtonumeroita olen enemmän harrastanut, niin ei ole tullut mieleenkään harrastaa jonkun satunnaisen tyypin kanssa seksiä ilman kortsua. Sanomattakin lienee selvää, että miestä, joka sellaiseen alkaa tai sellaista haluaa, pidän automaattisesti idioottina, mikä asia latistaa halut välittömästi. Maailma on tautinen paikka ja ylipäätään toiseen ihmiseen luottaminen tuollaisessa asiassa on idioottimaista. (Toiseen ihmiseen luottaminen yhtään missään asiassa on mielestäni tyhmää, mutta se on eri asia).

Varalta syötävien pillereiden suhteen minua myös nyppii se, että jos ihminen sanoo vaikka olevansa luonnonsuojelia tai jopa alan aktivisti... siis WTF??? sama homma, kuin ketjupolttaja, joka väittää olevansa edes vähän kiinnostunut sademetsistä (jos ette tienneet, niin (mm) tupakan viljelyä varten niitä sademetsiä raivataan). Itse lopultakaan en ole mikään luontoaktivisti, mutta e-pillereiden turhaan syöminen menee samaan kategoriaan auton tyhjäkäytön kanssa. Miksi kuormittaa turhaan luontoa jos ei ole pakko? Parisuhteessa pillerien syönti on vähän eriasia, koska ne voivat olla tarpeeseen. Ihmetyttää vain se, että joku kuormittaa luontoa ja omaa kehoaan ylimääräisillä kemikaaleilla vain että pääsee mahdollisesti hankkimaan jonkun sukupuolitaudin.

Sitten alkomahooli, jos käyttö rentouttaa ja vapauttaa vähän estoista, niin ihan hyvä, mutta... Tässä taannoin luin yhtä ravitsemuskirjaa, jossa kirjoittaja (lääkäri) totesi, ettei ihminen tarvitse enempää, kujin pari lasia viiniä viikossa. Siis HÄH? Ihminen ei käsittääkseni minkään ruokasuosituksen mukaan tarvitse yhtään alkoholia. Miksi ihmeessä tuota ei nautintoaineena olisi voitu niputtaa vaikka suklaan kanssa samaan kategoriaan, eli "halutessaan tätä nautintoainetta voi dietin kärsimättä nauttia x annosta". Mutta ei. Asia piti ilmaista, ettei ihminen "tarvitse enempää, kuin kaksi lasia viiniä viikossa".

Lisäksi on nämä ravintola suosittelijat, "tämä ruoka maistuu erityisen hyvältä tämän viinin kanssa", no jos suoraan sanon, niin kokki on aika paska, jos ruoka pitää tehdä niin, että sen syöminen edellyttää suun turruttamista alkoholilla. Muistan kyllä edelleen juuston ja viinin hienon yhteyden, mutta saman efektin saa kyllä aikaan esim. hedelmillä ja hilloilla juuston kanssa.

Arvostan ihmisiä, jotka voivat nauttia alkoholia tai olla nauttimatta, mutta niitä on aika vähän. Itse tällaisena hillittömyyteen taipuvaisena ihmisenä mietin sitä, että alkoholin ongelma on se, että vaikka se voi olla nautintoaine, niin sen väärinkäyttö on todella helppoa. Verrataan vaikka tupakkaan. Nautinnolliset savut joskus ovat nautintoa, mutta pakkasessa juokseva sätkää käryyttävä ihminen tuskin nauttii siitä kovinkaan paljon, vaan kyse on riippuvuudesta. Sama sen kännin kanssa. Lasillinen tai kaksi on nautintoa, mutta ihmisessä on jotain pahasti vialla, jos hän nauttii räkäposkella kaupungilla örveltämisestä. Kohmelosta taas ei taida nauttia kukaan. Äiti aikanaan opetti, että "pidä hauskaa, niin että aamullakin on hauskaa" eipä tuota paremmin taida sanoa. Onneksi minulla on niitä ystäviä, jotka siihen viinan kanssa pystyvät ja heitä ihailen kovasti.

Mistä sitten päästään johonkin, mitä kutsun "kännikynnykseksi", kaverin kanssa viikonloppuna tätä pohdittiin. Kyseessä on se hetki, jolloin jotkut toteavat, että nyt ei enempää ja toiset taas ottavat vaikka sen "yhden tiukan", päästäkseen yli ja jatkaakseen juomista. Kun itse vielä juopottelin, huomasin tilanteen, kun kynnys oli ylitetty ja tajusin, että kohta ollaan ihan kännissä, samalla tajusi, että jo juotu alkoholi aiheutti kännin vaikka olisin lopettanut heti. Loogisesti tästä seurasi se, että oli "ihan sama" ottaa vähän lisää.

Anyway... mulla piti kirjoittaa tänään jostain ihan muusta (illan treffeistä), mutta se nyt jäi. Kirjoitamma treffeistä sitten jälkikäteen, jos niissä jotain kirjoitettavaa on.