tiistai 30. lokakuuta 2012

Positiivisia fiilareita

Taannoinen tunnevuoristorata ja sen päättyminen treffien perumiseen teki hyvää. Samaten pari päivää mökillä. Jotenkin tuntuu, että joku joskus ammoin hukkunut minuus alkaa heräillä. Pieni "miesjuttu" vaikka se ei nyt johtanut edes tapaamiseen on taas avannut silmiäni katselemaan ympäristöä uusin silmin. Liikunnallisuus on palannut, olen ainakin jollain tasolla päässyt eroon joistain pahoista tavoista (tai no katsotaan nyt kuinka hyvin, mutta kuitenkin) ja olo on oikein hyvä.

Taisin mainita tuossa taannoin erään entisen helluni ottaneen yhteyttä. Näin häntä tänään työasioissa ja samalla puolittain sovittiin, että nähdään parin viikon päästä. En ollut muistanutkaan, miten karismaattinen tyyppi olikaan :D Tässä asiassa olen kuitenkin paljon rauhallisempi, kuin siinä deitti sotkussa. Tunnen ihmisen ja tiedän, että hän on ihan aidosti minusta kiinnostunut. Ollut jo pitkään... kai kymmenen vuotta on jo aika pitkään? En tiedä mihin suhde voisi edetä vai voisiko edetä mihinkään. Asutaan kuitenkin eri paikkakunnilla ja kumpikin on aika omaan työhönsä sitoutunut, eikä juuri kiinnostunut muuttamisesta. Mutta voihan sitä olla sellainenkin suhde, ettei asuta yhdessä.

Mutta siis olo on mukava ja rauhallinen ja erityisesti tasapainoinen. Yritän opetella keskittymään yhteen asiaan kerrallaan ja se näyttää auttavan monessa asiassa.

Elämä on vaihteeksi mukavaa.

2 kommenttia:

  1. Luen blogiasi ensimmäistä kertaa. Tekisi mieli vaan lähettää iso halaus. Olet pärjännyt hienosti ja voit olla ylpeä itsestäsi. Kaikki tekevät virheitä, pääasia on ettei astu samaan lätäkköön toista kertaa.
    Oletko muuten törmännyt Byron Katien kirjoihin noilla henkisillä poluilla? Hän opettaa yksinkertaista metodia, millä voi kyseenalaistaa ajatusmallit, joihin itse kukin välillä juuttuu.
    Kaikkea hyvää sinulle

    VastaaPoista
  2. Kiva saada uusi lukija :) Kiitos, omastakin mielestäni olen pärjännyt hyvin. Ainakin olen oppinut huomaamaan ne asiat, jotka ovat aiemmin olleet elämässäni niitä sudenkuoppia. Toivottavasti... Ja muutos viimeisten kolmen ja puolen vuoden aikana on ollut huikea. Viimeinen vuosi nyt erityisesti. Muutoksen valtavuutta on vaikea huomata sisältä käsin, mutta kyllä sen huomaa, kun alkaa muistella vaikka sitä miten romuna olin puolitoista vuotta sitten, äidin kuoleman jälkeen. Eron jälkeisen ajan vuoristoradasta puhumattakaan. Byronista olen kuullut ja sen suomennetun kirjan "Neljä kysymystä" varmaan jossain nähnytkin. Kurkkasin kotisivuilleen ja näyttää sellaiselta, johon minulla on noiden uusien opintojenkin puitteissa hyvä tutustua. Kiitos vinkistä.

    VastaaPoista