tiistai 6. elokuuta 2013

Kaveriurputusta...

Tänä kesänä oon ollu aika paljon (=liikaa) tekemisissä yhden ystäväni kanssa. Siis mukava ihminen, mutta liika on liikaa. Nyt sitten viimeisimmän reissun jälkeen mun fiilikset oli sitä luokkaa, että hetken vois olla sitä näkemättä. Viikonlioppu menikin niin, kun hän oli toisella paikkakunnalla. Eilen sitten olin päivän kaupungilla ja tapasin ihmisiä (mm. kummipojan, joka vie aina energiat) ja just kun olin tullut kotiin, viritellyt viimeiset jaksot dr Whota näkymään, niin tämä kaveri tulee koputtelemaan oven taakse. En oikein kyennyt ilmaisemaan mitenkään nätisti sitä, että "nyt ei ole hyvä hetki". Nyt hää on sitten suutuksissa. Pyysin jo anteeksi, mutta vastaus oli tyyliä "no olihan se ikävä tilanne". Ei mitään pahoittelua siitä, että HÄN tuli väärään aikaan. Sinällään tilanteessa nyt ei ole mitään ihmeellistä, mutta kun jostain ihmisestä on saanut yliannostuksen, niin nyt sitten oon kelaillu about koko kesältä KAIKKI jutut, jotka siinä ihmisessä on vähääkään nyppineet.

On inhottavaa, kun asiat vaan pyörii päässä, eikä niistä pääse yli. Ko ihminen on ihan mukava, mutta selvästi tässä tän kesän aikana ollaan päästy "vanha-aviopari" asteelle, kun minua ärsyttävät ihan pienet jutut hänen käytöksessään. Sellaiset asiat, joissa itse toimisi toisin ja on vaikea tajuta, että toinen ihminen ajattelee ja tekee asiat eritavalla. Vika on siinä, että olen aika mukautuvainen ja huono sanomaan, jos toisen tekemiset eivät miellytä. Sitten kun asiat alkavat hiertää, ne hiertävät koko ajan pahemmin ja sitten tulee eilisen kaltainen poksahdus, jolle ei kertakaikkiaan voi mitään.

Siis pikku juttuja, ja uskon, että monet asiat minussa on alkaneet häntä kesän mittaan ärsyttämään, mutta siksi pitäisikin osata ottaa etäisyyttä. Veikkaan, että tällä hetkellä meistä kumpikin tuntee enemmän tai vähemmän oikeutetusti olevansa kaltoinkohdeltu. Ärsyttää, kun käyttäydyin tökerösti ja ärsyttää, kun en oikein juuri nyt halua alkaa (vielä) sopua tekemään, kun edelleen tarvitsen vähän aikaa siihen, että asiat mielessä tasoittuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti