Työt ovat syöneet viime aikoina suurimman osan ajasta, myös ns. "vapaa-ajasta". Olen reissannut työn puolesta aika paljon ja yhdistellyt noihin reissuihin myös ihan vapaa-ajan tapaamisia. Välillä olen miettinyt, että miksi hiivatissa olen vapaa-ehtoisesti ottanut eräitä tehtäviä kantaakseni, kun fakta vain on se, että niissä ei ihmisiä miellytetä ja paskaa tulee niskaan ainakin kuvainnollisesti, jos ei välillä konkreettisestikin (no ei sentään).
Jokin aika sitten sain puhelun, jossa minut noin yksinkertaistettuna "haukuttiin pystyyn". Ei muuten ole vuosiin sellaista tapahtunut. Mietin jo, että olenko ollenkaan oikea henkilö hoitamaan ko. hommaa. Samaan aikaan kaksi vanhempaa kollegaa on osoittanut arvostustaan ja toinen, jopa (leikillään) esitteli minut eräässä yhteydessä "oikeana kätenään". Äärimmäisen ikävä asia saatiin kuitenkin hoidettua ja sain kiitokset jopa siltä, joka minut oli haukkunut ja kehuja prosessin hoitamisesta. Hommahan jatkuu, mutta jotenkin sain vahvistusta sille, että olen ihan oikeissa hommissa. Lisäksi nyt viikonloppuna oli eräs kokous ja edellisenä iltana tapasin puoli vahingossa joitain samaan kokoukseen tulijoita. Kiinnostavaa oli, että vaikka itse kuulon porukassa "nuorempaan" kaartiin ja olen vieläpä vain toisen ihmisen varalla, minua tervehdittiin kuin vanhaa ystävää, kun taas eräs toinen, hommassa pidempään ollut sai osakseen paljon muodollisempaa kohtelua.
Sosiaaliset lahjani, noi oman kokemukseni mukaan, ovat erakkoravun luokkaa, mutta alan vähitellen tajuamaan, että jotenkin alan saamaan itseäni mukaan "piireihin". Näkemyksiäni ja mielipiteitäni arvostetaan ja minua kuunnellaan. Homma tuntuu menevän paikoin aika luontevasti. Ehkä se johtuu osin siitä tietystä sosiaalisesta kömpelyydestäni, kun en osaa ajatella, että joku olisi minua selvästi korkeammassa asemassa, en osaa pelätä tai arastella esiintymistäni tai sanomisiani ko. seurassa. Todella kiehtovaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti