sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Huoh...

Sarjassamme eipä ois pitäny juuri koskettaa.... Facebookista löysin nuoruuden aikaisen rakastettuni. Näytti olevan kihloissa. En tiedä miksi, mutta jostain syystä kirpaisee ja kovaa. Naurettavaksi asian tekee se, etten ole häntä nähnyt 15 vuoteen. Samainen, josta mainitsin eräässä aiemmassa kirjoituksessa. En tiedä miksi asia kuohautti. Olinhan kuullut yhteisiltä tutuilta epämääräisiä vihjauksia, että hän asuisi jonkun naisen kanssa (en viitsinyt udella, mutta juteltaessa vanhoista tutuista ja heidän olinpaikoistaan, ko. henkilöön viitattiin lauseella "X ja ne asuu siellä..." ja siis jo tuolta pohjalta oletin jotain tällaista). Tietyille yhteisille tutuille olen edelleen hänen "tyttöystävänsä", vaikka tosiasiassa emme koskaan seurustelleet. Viimeksi kuulin ko. asian talvella, kun joku noista tutuista selitti minusta, että "etkö muista Reflection... se X:n tyttökaveri..."

Ehkä olen välillä salaa toivonut näkeväni hänet. Vuosien varrella olen nähnyt hänestä tavattoman paljon unia. Yleensä sellaisia, joissa emme ole suoraan tavanneet, vaan pikemminkin unia, joissa olemme olleet esim. samassa talossa, mutta emme ole nähneet toisiamme tai olen ollut käymässä känen kotonaan tms.

Minua ärsyttää suunnattomasti se, että on joitain ihmisiä, jotka vain pyörivät vuosienkin jälkeen mielessä. Esim. juurikin tämä ihminen on ollut mielessäni aina, huolimatta kahdesta avioliitostani. Nykyisinkin hän saattaa tulla useammin mieleeni, kuin esim. ensimmäinen mieheni, jonka kanssa olimme yhdessä yhdeksän vuotta. Ensirakkauteni kanssa siis emme edes seurustelleet. Toinenkin vastaava ihminen on olemassa, hänen kanssaan "suhde" oli vielä olemattomampi, kuin tuon ensirakkauden kanssa. Miksi joku jättää niin lähtemättömän jäljen mieleen ja sydämeen? Onko sillä jokin tarkoitus?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti