Hajoamista

Mistä sitä alottais? No äiti kuoli..15.1., eli tasan vuosi diagnoosista. Tavallaan helpotus, sitä toista puolta en ole oikein vielä kyennyt käsittelemään. Hämmentävää, mutta positiivista on ollut, että olen pystynyt itkemään. Ihan oikeasti.

Olo on hassun irrallinen. Nyt sitä on vaan tällainen irrallinen yksittäinen palanen ihmisten keskellä. Katkennut säie. Sisko yritti lohduttaa, että onhan sukua sivusuunnassa, mutta ei se oikein ole sama asia.

No sitten siihen hajoiluun... hyvä ystävä yritti itsemurhaa ja oli tietämättäni teholla juuri silloin, kun äiti kuoli (eri kaupunki). Kuulin asiasta tänään. Toinen hyvä ystävä tunnusti miettineensä samaa ja on hemkisesti muutenkin aika huonossa kunnossa. Kolmas hyvä ystävä on lomalla ulkomailla, eikä hän muutenkaan osaa käsitellä vaikeita asioita ja neljäs taas hoitaa työkseen muiden murheita, joten tämän paskasäkin kanssa ei viitsi enää työpäivän jälkeen mennä häntä häiritsemään.

Niin ja sitten tähän vielä bonuksena se, että näin painajaista exästä. Unessa olimme palanneet yhteen ja sen tuntui minusta hyvältä. Selitin unessa itselleni, että se on ainoa oikea asia tehtäväksi... Sitten huomasin exän löytäneen joitain vanhoja kuvia elämästäni ennen häntä ja tajusin, että kohta tulee turpiin. Keräsin paniikissa tavaroitani, vaikka muka yritin selittää itselleni, että kyllä hän nyt ymmärtää ja kaikki on ihan toisin. Tänään päivällä sitten kävin itsetuhoisesti autolla pyörähtämässä vanhan asunnon kulmilla. Teko joka saa ehdollomasti jäädä viimeiseksi kerraksi.

En taida olla ihan niin teflonpintainen, kuin kuvittelin. Huomenna työterveyteen...

Sitten hassu "sattuma". Muistin jostain kirjasta lukeneeni pätkän laulun sanoista "my red rose has turned to white" ja kun se kuulosti niin kauniilta ja olin saanut ystäviltä ja työkavereilta valkeita ruusuja aloin hakea kappaletta... Sanat siis menivät oikeasti näin: "And my red rose is turning white..." ja kappale oli:
Hank Williams I've just told mama goodbye. Melkoinen sattuma, kun kirjassa sanoja muisteltiin kuolleen tyttöystävän vierellä, enkä kappaletta ollut koskaan kuullut.