Joskus toisinaan tuntuu, että sitä on ihan feikkiihminen. Teeskentelemällä saanu kaiken ja jonain päivänä joku huomaa, että et olekaan niin pätevä ja kaikki romahtaa. Jotenkin tuntuu, että joissain asioissa väistelen vastuuta elämästä ja muusta.
Niin kauan, kun mikään ei keikuta venettäni, onnistun joten kuten selviämään päivästä toiseen. Ihmiset kuvittelevat, että osaan ja olen pätevä ja kykenen johonkin. Tosiasiassa en osaa mitään. Töissä tuntu, että pärjään vain siksi, että olen hyvä esiintymään, joten kukaan ei huomaa kuinka ohutta oikea asiantuntemukseni on.
Toisaalta yllätyn aina, kun jotkut älykkäänä ja osaavana pitämäni ihmiset eivät osaakkaan jotain, mitä minä pidän itsestäänselvyytenä. Voisiko olla niin, ettei kukaan muukaan ole elämässä ja asioissa yhtään enemmän asiantuntija. Toisaalta tätä todistavat monet projektit, joissa olen ollut mukana. Kukaan ei oikeastaan osaa mitään, mutta jotain sähelletään.
Tätäkö tämä elämä on? Sitä, että saadaan toiset uskomaan minusta enemmän, kuin mitä itse uskon? Parisuhteen puolelle tätä ei edes viitsi vetää, sielläkin tosin tuntuvat samat lait pätevän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti