Ihan tässä tuota juhlimista seuratessani tuli mieleen, että, kuinka moni muistaa, että Suomi itsenäistyi vuonna 1917, ei 1940, ei 1944. Veteraanit taistelivat itsenäisyyden puolesta, mutta Suomi oli itsenäinen jo ennen sotia, muistaako kukaan? Entä muistaako kukaan että vuonna 1917 ja 1918 täällä teurastettiin aika paljon jengiä, mutta ei venäläisiä, vaan toisia suomalaisia, ihan vaan koska sattuivat olemaan eri mieltä, kuin toiset suomalaiset? Oli oikein kunnon lahtajaiset silloin uuden itsenäisyyden kunniaksi. On vitun hienoa, että meillä oli ne sotavuodet, varmaan lahdattaisiin täällä vieläkin toisiamme, jos ei ois tullu uhkaa ulkoapäin.
Tämä asia on minulle itselleni läheinen, koska toinen isoisäni oli niitä, jonka perheestä iso osa joutui Siperiaan ja itsekin oli vankileirillä vain siksi, että mielipide oli poliittisesti "väärä" taisi tosin itsekin muutaman tyypin ampua ihan vain yleisessä härdellissä. Vasta sotavuodet toivat hänelle taas ihmisarvon, kun puolusti itsenäisyyttä siinä, missä "kunnon ihmiset". Toinen isoisä taas oli sitä jengiä, joka siinä sisällissodassa oli voittajia, elikkä oli varmasti pikkupaikkakunnalla lahtaamassa niitä toisia. Sota aikaan sitten liian vanhana päärintamalle lahtasi lännsirajalla karkureita (kuinka moni edes tiesi, että Suomella oli sotien aikaan miehiä myös länsirajalla? ei kukaan? arvasin...).
Suomen itsenäistyminen ei ollut mikään helppo prosessi. Sisäinen hajaannus oli repivää ja ilman ulkoista vihollista voi olla, ettei oltaisi näin(kään) yhtenäinen kansakunta, kuin ollaan. Valitettavasti näyttää, että taas ollaan hajaantumassa. Tuntuu, että kaikilta puuttuu ymmärrystä, niin niiltä, jotka väittävät itseään suvaitsevaisiksi, että niillä, jotka avoimesti myöntävät ennakkoluulonsa.
Ei siitä niin kauaa ole, kun "kommareiden" lapset ei saaneet leikkiä "porvareiden" lasten kanssa ja päin vastoin. Nyt sitten yhdet kieltää lasta leikkimästä "mamujen", toinen "homojen" ja kolmas "persujen" kakaroiden kanssa. Mikä ihme siinä on, ettei ihminen kykene olemaan edes yhtä sukupolvea edes lievästi suvaitsevainen? Tarvitaanko aina joku ulkoinen vihollinen yhdistämään porukka ja jos sitä ei ole, niin sitten tapellaan keskenään?
Itsenäisyys on hieno asia, silloin kun se tarkoittaa vapautta. Jos kuitenkin aletaan erottelemaan, kenelle se vapaus kuuluu ja kenelle ei, niin koko itsenäisyys vesittyy. Itsenäisyys tarkoittaa vastuuta. Suomi itsenäistyi, koska täällä ajateltiin, että asiat pystytään hoitamaan täällä itse paremmin, kuin ison keskusvallan alla. Pienemmässä jengissä on helpompaa hoitaa yhteisiä asioita, niin että ketään ei sorreta. Jos siinä pienemmässä valtiossa taas aletaan jotain ihmisiä sortamaan, niin ollaanko silloin yhtään parempia, kuin se iso valtio, josta erkaannuttiin? Kun ei ole vara maailmassa siihen, että jokainen nököttäisi keskellä omaa saartaan, niin jossain kohtaa asioita pitää oppia hoitamaan yhteiseksi hyväksi. Siis oikeasti YHTEISEKSI. Ei vain niiden hyväksi, jotka ajattelevat "oikein".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti