Tänään on pahoja muistoja menneestä putkahdellut sieltä täältä. Luennolla, luennoitsija viittaa työhönsä terapeuttina ja katsoo suoraan silmiin, kun puhuu siitä, ettei raiskatuksi joutuminenkaan välttämättä tarkoita elämän loppumista. Luennon aihe ei siis ollut seksuaalisuus, vaan ihan vain yleensä asioista selviäminen, mutta piti vain ottaa tosi rankka esimerkki...
Exän itsestään usein netissä eri yhteyksissä käyttämä kuva pomppaa esiin yllättäen. Facebookissa, kylläkin toisessa yhteydessä ja ihan muun ihmisen toimesta.
Samainen luennoitsija heittää päivän päätteeksi kommentin, että näitä keskustelumenetelmiähän voitte sitten kokeilla illalla kotona. Katsotaan työkaverin kanssa toisiamme, hänkin on yksinäinen ihminen ja mietitään, että kukillekkos tässä pitää alkaa puhumaan.
Joinain päivinä vain kaikki tuo mieleen pahoja asioita. Muistoja tai ahdistusta. Vaikka viime aikoina olen yrittänyt asiaa työstää ja mielestäni onnistunutkin aika hyvin. Mutta kun ei vaan tunnu toimivan. Tai no, sanotaan, että prosessissa olen päässyt eteenpäin, mutta just tänään on tullut takapakkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti