sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Voimaunia ja hyvää elämää

Perjantai oli jännä päivä. Ensimmäinen nyt vähään aikaan, kun tiesin, että EN ole lähdössä illalla baariin. Töissä väsytti iltapäivällä (kuten aina), mutta kotiin päästyäni olo oli jännän levollinen. Touhuilin siinä mitä touhuilin. Laitoin hyvää ruokaa ja istuksin telkun ääressä. Nukkumaan menin kymmenen tienoissa ajatellen, että "normaalisti" olisin menossa baariin.

Nukutti hyvin ja vaikka kävin kuuden tienoilla hereillä, niin nukahdin uudelleen ja nukuin yhdeksään. Aamulla en heti muistanut näkemiäni unia, mutta kun myöhemmin viesteilin kaverini kanssa, muistui mieleen ensin toinen ja sitten toinen uni. Ensimmäisessä unessa minua vokotteli miljonääri. Mies vonkasi kovasti ja sanoi antavansa minulle, mitä ikinä haluan. Sanoin, että minulla on jo kaikki mitä haluan. Mies vänkäsi vastaan. Totesin, että tottakai on asioita, joita suunnittelen ja joista haaveilen, mutta ne eivät ole sellaisia, joita saisin HÄNEN rahoillaan. Hänen mielestään kaikki ihmiset olivat ostettavissa. Itsekin oikein hämmästyin, kun totesin, että minä en ole.

Toinen uni lienee tyypillinen ihmisille, jotka lopettavat juomisen. Hassua tässä on se, että tällaisia unia en ole koskaan nähnyt noiden tipattomien kuukausien aikana ja nyt uni tuli vajaa viikko päätöksestä. Unessa olin jossain ravintolan tai juhlapaikan takatilassa. Siellä minulla maistatettiin viinejä. Olin juonut vähän kahdesta lasista, kun tajusin mitä olin tekemässä ja syljin juomaa pois suustani.

Olen tällä viikolla lukenut Maija Asunta-Johnstonin kirjaa "Onnellisen naisen vuosi". Kirja kertoo (omasta mielestäni) yhdenlaisesta elämänmuutoksesta ja itsensä hyväksymisestä ja itsetutkiskelusta. Monet kirjassa esitetyt ajatukset tuntuvat tutuilta, vaikka kirjan päähenkilön ja itseni välissä onkin selvästi sukupolvien välinen ero. Hyvän elämän perusperiaatteet ovat kuitenkin samat. Itsensä hyväksyminen ja jotain mielekästä tekemistä.

En toki ole likikään niin lähellä itseni hyväksymistä, kuin kirjan Maija. Mutta sen olen jo tajunnut, että elämä on kurjaa, jos sitä elää jatkuvan kalvavan tyytymättömyyden tilassa. Eron jälkeistä euforiaa en tavoittele, mutta onneksi sekin aina välillä tuikkaa mieleen.

Viikonlopun saldo on se, että olen levännyt hyvin. Asunto hohtaa puhtauttaan, olen viettänyt aikaa hyvän ystävänmi kanssa suunnitellen kesän elelänmatkaa. Kokkaillut paistaen muikkua ja tehden peruna-juuressosetta. Tämän aamun aloitin kuntoilemalla. Sali seitsemältä aamulla oli mukavan rauhallinen ja sieltä kotiutuessa sai nauttia kauniista talviaamusta ja kotona pääsi aamusaunaan ja sieltä vielä peiton alle. Iltapäivällä on luvassa vielä elokuva ystävän kanssa ja ehkä pieni lenkki ja jos sitten jotain leipasisi, niin olisi ensi viikolla kummipojalle tarjottavaa, kun tulee kylään.

Kaikkinensa on syytä olla tyytyväinen. Sitä "elämäni rakkautta" en kohdannut, mutta eipä sitä ole tuolla kapakoissakaan vastaan tullut ja toisekseen elämä tuntuu nyt niin mukavalta, että miksi tähän pitäisi vielä alkaa toista kumppaniksi sovittamaan. Varsinkin kun on hyviä ystäviä, joiden kanssa jakaa ne tärkeimmät asiat.

2 kommenttia:

  1. Tulipa rentoutunut ja tyytyväinen olo tästä postauksesta, ihan kuin olisin itsekin päässyt aamusalin jälkeen saunaan sekä muikkuja ja peruna-juuressosetta maistelemaan:) Onnea hyvästä päätöksestä!

    VastaaPoista
  2. :) Kiva ilahduttaa lukijoita. Fiilikset on kyllä hyvät.

    VastaaPoista