Ennen terapiaa

Kirjoitellaampa tähän joitain mietteitä ennen huomista terapiaa. Edellisestä kerrasta on about kuukausi. Moni asia tuntuu muuttuneen. Siinä missä viimeksi yritin vetäytyä piiloon koko maailmaa koen tulleeni rohkeammaksi. Viimeisimmän terapia istunnon jälkeen värjäsin hiukset. Kampaajan tuolissa lopputulosta tarkastellessani fiilis oli ensin sellainen, että enhän minä nyt näin uskalla mennä uloskaan... Tulos oli juuri sitä mitä halusin, mutta hetken se piileskelevä osa minusta ahdistui. Ulos kuitenkin lähdin ja nautin osakseni saamistani katseista.

Jotenkin tuntuu, että olen ryhdistynyt ja alkanut hyväksyä itseni entistä paremmin viime terapian jälkeen. Seuraavaa siis odottelen innolla. Viime viikon kaltaisia masennusiltoja tulee, mutta ehkä vähän vähemmän. Johtuuko se sitten terapiasta, kesästä vai lomasta, en tiedä. Terapia on kuitenkin auttanut käsittelemään joitain asioita.

Sisareni kävi myös terapiassa. Jännää oli, että hän sanoi täsmälleen samat sanat, kuin tyttärensä sanoi minulle vain muutamaa päivää aikaisemmin. Siis että monet ongelmat johtuvat siitä, ettei hän ole koskaan voinut luottaa siihen, että äiti on äiti ja äiti on läsnä. Tuttuahan se on minullekin. Minun "äitini" oli lapsena yksi siskoistani (ei tämä vanhin). Äiti oli tukena vasta aikuisena, tämän viimeisimmän eron jälkeen. Se miksi sisareni ei voinut luottaa äitiimme johtui jostain muusta kuin se, mitä hänen ja hänen tyttärensä välillä on tapahtunut, mutta kyse on pohjimmiltaan samasta. On ajateltu, että kyllähän tyttö selviää huolehtimatta.

Sen sisareni, joka aikanaan oli minulle varaäitinä, välit omaan tyttäreensä ovat kokonaan toista luokkaa. Välittävät ja huolehtivat. Joskus minusta on tuntunut, että liiankin huolehtivat, mutta kuitenkin. Mutta on jännää nähdä, kuinka tietyt asiat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Minulta itseltäni koko äitiysosa on jäänyt puuttumaan. Minkään biologisen kellon olemassaoloa en ole edes huomannut. Lisääntymisen tarve on puuttunut lähes täydellisesti. Mietinkin, että jos jotenkin vaikka vahingossa olisin tullut äidiksi, olisinko yhtä etäinen, kuin oma äitini vai kykenisinkö muuttamaan asioita. No onneksi asiaa ei tarvinne koskaan testata.