Kun tajuaa olevansa ihan väärän ihmisen seurassa.

Siis olen tapaillut tuossa jossain menneessä blogissa mainitsemaani miestä viime aikoina. Tai "tapaillut" on ehkä turhan voimakkaasti ilmaistu. Ollaan nähty muutaman kerran, yleensä baarissa ja olen roudannut hänet sitten kotiin. Pari kertaa ollaan nähty muuten, eli hän on käynyt kylässä. Nyt ei oltu nähty vähään aikaan ja eilen sitten nähtiin. Olin ystävieni kanssa baarissa ja laitoin hänelle viestin, missä ollaan. Mies oli aika hyvässä humalassa, joskaan ei alkuun häiritsevästi. Kävin kuskaamassa kaverit kotiin ja oltiin sovittu, että lähdetään sitten syömään ja meille. No... hänellähän piti saada vielä pari olutta. Alkoi tuntua vähän ikävältä. Lopulta päästiin sinne pizzalle. Itse olisin ottanut sapuskat matkaan, mutta hän halusi syödä ne paikanpäällä. Siinä tilanteessa alkoi hävettää. Ruokailuvälineet eivät pysyneet käsissä ja mies nuokkui kebabannoksen käällä niin, että olin varma, että kohta hän sammuu. Ainoa lohtu tilanteessa oli, että paikassa ei ollut tuttuja.... kunnes... 

....Sisään astui tutun näköinen heppu. Tajusin tuntevani kaverin. Ihminen, johon olin ollut melkoisen ihastunut, mutta kun hän oli seurustellut (ei tosin enää) ja kun itsellä oli noita muita kuvioita. Miehen kasvoille kohosi ilahtunut tunnistamisen ilme. Nyt tullaan saippuaoopperamaiseen kohtaukseen. Mihen ilme, olemus ja kaikki säteilivät ilahtumista minun näkemisestäni. Itse taas tajusin olevani ihan väärän miehen seurassa. Kohtauksessa emme kuitenkaan juosseet hiukset hulmuten toistemme käsivarsille, vaan seuralaiseni yritti siinä lääppiä ja ilme muuttui epävarmaksi ja pettyneeksi. Minua hävetti. Seuralaiseni käytös oli hävettänyt jo ennen tapausta, mutta tuossa tilanteessa hävetti entistä enemmän. Tajusin, että en tosiaankaan halua olla se känniääliön kourittavana oleva naisihminen (ok... tämä on ehkä jo hieman epäreilua seuralaistani kohtaan). 

Nyt sitten yöllä ja tänään olen selvitellyt fiiliksiäni. Miettinyt, että onko tässä nyt kyse annoskateudesta... seuralaiseni vain sattui olemaan liian kännissä, niin joku toinen tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Vai jostain muusta. Niin tyhmä en ole, että kuvittelisin, että tuo toinen nyt ehdottomasti olisi minulle "se oikea", mutta sen verran se kuitenkin avasi asiaa, että siinä oli kaksi miestä, joilla kummallakin seuraavana päivänä kohtuullisen tärkeää tekemistä, niin toinen oli (ainakin vaikutti olevan) selvinpäin ja toinen taas oli ympäri päissään. Tajusin myös, että en enää vain halua olla kännisten miesten seurassa lapsenvahtina, katsomassa, että ihan koko naama ei ui soosissa. Haluan uskoa, että on myös miehiä, jotka osaavat ottaa alkoholia ja osaavat ja haluavat tutustua toiseen ihmiseen ilman sitä. 

Että tästä lähdetään... Taas meni yksi hyvin alkanut ihmissuhde kuningas alkoholille. Enään en ala sen kanssa miehistä kilpailemaan. PISTE.

Työhommia

Työt ovat syöneet viime aikoina suurimman osan ajasta, myös ns. "vapaa-ajasta". Olen reissannut työn puolesta aika paljon ja yhdistellyt noihin reissuihin myös ihan vapaa-ajan tapaamisia. Välillä olen miettinyt, että miksi hiivatissa olen vapaa-ehtoisesti ottanut eräitä tehtäviä kantaakseni, kun fakta vain on se, että niissä ei ihmisiä miellytetä ja paskaa tulee niskaan ainakin kuvainnollisesti, jos ei välillä konkreettisestikin (no ei sentään).

Jokin aika sitten sain puhelun, jossa minut noin yksinkertaistettuna "haukuttiin pystyyn". Ei muuten ole vuosiin sellaista tapahtunut. Mietin jo, että olenko ollenkaan oikea henkilö hoitamaan ko. hommaa. Samaan aikaan kaksi vanhempaa kollegaa on osoittanut arvostustaan ja toinen, jopa (leikillään) esitteli minut eräässä yhteydessä "oikeana kätenään". Äärimmäisen ikävä asia saatiin kuitenkin hoidettua ja sain kiitokset jopa siltä, joka minut oli haukkunut ja kehuja prosessin hoitamisesta. Hommahan jatkuu, mutta jotenkin sain vahvistusta sille, että olen ihan oikeissa hommissa. Lisäksi nyt viikonloppuna oli eräs kokous ja edellisenä iltana tapasin puoli vahingossa joitain samaan kokoukseen tulijoita. Kiinnostavaa oli, että vaikka itse kuulon porukassa "nuorempaan" kaartiin ja olen vieläpä vain toisen ihmisen varalla, minua tervehdittiin kuin vanhaa ystävää, kun taas eräs toinen, hommassa pidempään ollut sai osakseen paljon muodollisempaa kohtelua.

Sosiaaliset lahjani, noi oman kokemukseni mukaan, ovat erakkoravun luokkaa, mutta alan vähitellen tajuamaan, että jotenkin alan saamaan itseäni mukaan "piireihin". Näkemyksiäni ja mielipiteitäni arvostetaan ja minua kuunnellaan. Homma tuntuu menevän paikoin aika luontevasti. Ehkä se johtuu osin siitä tietystä sosiaalisesta kömpelyydestäni, kun en osaa ajatella, että joku olisi minua selvästi korkeammassa asemassa, en osaa pelätä tai arastella esiintymistäni tai sanomisiani ko. seurassa. Todella kiehtovaa.

Kevennystä

Edellinen päivitys oli niin rankka, että kaikki muu tuntuu tyhjänpäiväiseltä. Elämä on taas heitellyt ja töissä on härdelliä ja elämä kaikkineen pyörii töiden ympärillä. Tosin mukaan mahtuu ihania jälleen näkemisiä ihmisten kanssa, jotka on olleet aina tärkeitä, vaikka ei vuosikausiin (=kymmeniin) olla nähtykkään.

Anyway. Päivän kevennys... Oon tässä viikon  yrittäny kannustaa itteäni laittamaan viestiä yhdelle tapaamalleni ihmiselle. Tässä yksi luonnos:

"Hei,
Oli tosi kiva tavata viime viikolla ja meillä juttukin luisti niin mukavasti, että voitaisiin jatkaa sitä joskus toiste. Miten olisi kahvittelut tsm...VITTU mä oon huono tässä....."

Mutta siis jotta pääsisi eroon työjutuista ja muista, niin pitäisi yrittää hankkia vähän eloa tähän elämäänsä. Pyöritys, joka jokin aika sitten alkoi on hiipunut melkein ytä nopeasti, kuin ilmaantuikin.En sentään elä enää ihan naistenplaneetalla, kun jossain välissä noita miehiäkin olen tavannut, mutta jotain tarttis tehdä, että ennättäisi niihin tutustuakin.

Tämmöstä. Ei muuta.