Miksi?

Yksi suurimmista läksyistä viime aikoina on ollut se, että olen yrittänyt hahmottaa mikä oikein on minua ja mikä muiden vaikutusta. Edelleen kuitenkin huomaan, että haen omissa valinnoissanikin toisten hyväksyntää. Viime viikolla sattui jotain, joka sai minut hyvälle mielelle ja josta olin jopa onnellinen muutaman päivän. Tänään sitten puhuin asiasta erään ystäväni kanssa ja eipä tarvittu, kuin tietyllä sävyllä sanottu "ai jaa", kun olin puolustuskannalla. Nyt harmittaa, että edes puhuin asiasta. Taisin olla oikeassa sen suhteen, että ainoa ihminen, joka siitä asiasta mitään ymmärtäisi, on jo vainaa.

Miksi minun pitää puolustella valintojani? Ja varsinkin miksi minulla on tunne, että ihmisiin liittyvät valinnat eivät kelpaa kellekään? No en nyt varsinaisesti ole loistanut siinä suhteessa, mutta ei nyt ole kovin kiva, että heti jos hehkutan jonkun ihmisen tapaamisesta, niin kulmia kohotellaan. En tosin ole kovin monelle ihmiselle tuosta kohtaamisesta edes puhunut.

Elikkä mistä siis on kyse. Viime viikolla tapasin vanhan kollegan reissuseminaarissa ja juteltiin ja istuttiin iltaa yhdessä ja ehkä vähän ihastuinkin. Näin vilauksen siitä, millainen voisi olla suhde jonkun aikuisen ihmisen kanssa, jolla on oikeasti samoja kiinnostuksenkohteita ja joka ajattelee asioista samalla tavalla. En siis yhtään ihmettele, että se henkilö, joka aikanaan tunsi meidät molemmat, silloin aikanaan sanoi, että meistä voisi tulla hyvä pari. Aika näyttänee miten sen asian suhteen käy, mutta työn puitteissa ainakin tavataan ja ehkä muutenkin. Kummempia odotuksia minulla ei ole suhteen tiimoilta, mutta lähinnä se muistutti siitä, että "normaali" suhde olisi mahdollinen.

Mitäs muuta? Äiti on huonompana, täti parempana. Aivokuolleeksi julistettu täti on toipunut niin, että jo puhuu jotain ja syö, kun syötetään. Se siitä lääkärien luotettavuudesta. Äidillä syöpä alkaa hivuttautua kallosta aivoihin... Elikkä huonoakin kuuluu.

Mitäs muuta? Raitislokakuu meni hyvin ja vaikka nyt olen tässä kuussa pari kaljaa ottanut, niin mitään kännejä ei ole tullut vedettyä, vaikka ainekset olivat kasassa, kun sellaisten kavereiden kanssa olin perjantaina liikkeellä. Kykenin pitämään juomisen kohtuudessa, eikä aamullakaan ollut huonoa oloa. Muutenkin olo siinä suhteessa on kohtuullisen itsevarma. Työreissu vähän sekoitti syömis- ja liikuntaohjelmaa, mutta nyt viikonloppuna senkin olen saanut taas kohdilleen. Summa summarum. Hyvää ja huonoa, eikä ainakaan tylsää...