Vihaa...

Viimeiset muutamat päivät ovat olleet suoraan sanottuna perseestä. Olen ollut niin täynnä puhdasta punahehkuista vihaa, että voisin vaikka pieksää jonkun. Onneksi raitislokakuu loppui, niin eilen sain hetken helpotuksen vetämällä kännit. Toinen lohduttava asia ovat väkivalta-ajatukset, joissa vellonkin oikein kunnolla. Tällä kertaa viha ei johdu exästä, vaikka hänkin on osansa saanut raivomietteistäni. Vihan syy on ihan muu. Äiti on taas sairaalassa. Lääkäri kuvasi syöpää "aggressiiviseksi". Ja koskapa olen huono tunteissani, niin minua sattuu joka paikkaan ja olen vihainen.