Viha ei häivy, pahenee vaan. Läheisen ihmisen syövän kanssa painiskelevalle en suosittele kirjaa "Vaimo kävi lääkärissä". Ärsyttää vaan et saamarin hollantilaiset paskat saavat luistaa kaikesta hesken kaiken. Ärayttää ihmiset, jotka kysyy et mitä kuuluu, muttei kestä vastausta tai sit eivät välitä. Mitä helvetin järkeä on laittaa sähköpostiviesti ja kysyä mitä kuuluu ja kun vastaan ja kysyn takaisin että mitä kuuluu, niin ei vastata. Vituttaa, että on kavereita, jotka soittaa vaan joskus matkalla töistä kotiin ja jos en silloin vastaa, ja soitan takas, niin mulle ei vastata, eikä soiteta takas...
Pikkasen tuli jotain muuta tästä blogista, kuin oli tarkoitus. Piti olla selviytymistä ja uuden rakentamista, tuleekin vaan paskan purkamista, kun äiti sairastaa...
Tiedän ton tunteen. Itselläni oli samanlaisia "kavereita" ja sukulaisia. Laitoin järjästelmällisesti välit poikki näisihin ihmisiin, vaikka se tuntui aluksi aika tuskalliselta niin täytyy sanoa, että loppujen lopuksi se oli hyvä päätös.
VastaaPoistaJos haluat "vertaistukea" äitisi tilanteen kanssa voit lähetää mailia mulle otus83@hotmail.com osotteeseen.
Olen itse käynyt tuon kaiken läpi ja tiedän oikein hyvin miltä toi kaikki tuntuu..
Kaverisuhteita on siivottu ja olen todennut, että kun on tällä tavalla rikki, niin ei kannata kaveerata ihmisten kanssa, jotka pahentavat asioita. Ja kypsyttelen että saisin jotenkin järkevästi muovattua ajatuksia liittyen äitiin, niin saatan laittaa meiliä tässä joku päivä.
VastaaPoista