21 päivää ilman viinaa. Hassua miten se on muille ihmisille isompi ongelma, kuin itselleni. On jopa ihmisiä, jotka tuntuvat ottavan se henkiökohtaisena loukkauksena. Kahdella keikalla olen käynyt musiikkia kuuntelemassa ja yhdet ilmaisen ruuan ja juoman bileet käyty ja yhde illanistujaiset kaveriporukassa.
Isä sanoi aikanaan, että silloin kannattaa huolestua, kun alkaa odottamaan niitä tilaisuuksia, joissa viinaa saa nauttia. No empä juuri ole odottanut, enkä juuri odota lokakuun loppuakaan. Pikemminkin ajattelen, että jatketaan tätä projektia "toistaiseksi" Jospa tuohon viinan juontiinkin tulisi se sama periaate, joka on nyt iskostunut syömisiin. Elikkä ei ole pakko. Ei ole pakko, jos ei maistu.
Kävin taas alkuviikosta pitkästä aikaa "keskustelemassa". Tajusin sen, kuinka paljon olen antanut toisten ihmisten ohjailla elämääni ja määritellä sen mitä minä olen. Tajusin myös, että alitajuisesti myös haen sellaisia ihmisiä. On helpompaa olla sitä, mitä muut haluavat, kun silloin ei tarvitse kantaa itsellä vastuuta, eikä kohdata itse itseään. On helpompaa olla kiva ja kiltti. Liian helposti kysyn muilta mitä pitäisi olla ja mitä tehdä.
Juomattomuus on ehdottomasti ollut hyvä juttu. Jotenkin sitä on saanut perspektiiviä asioihin. Kuntoilu on maistunut ja painokin on vähän päässyt tippumaan. Juomattomuus on myös eron tekemistä menneeseen. Tällä viikolla olenkin pohtinut sitä, kuinka paljon tähän raittiiseen lokakuuhun on vaikuttanut se, että näin exääni silloin kuun vaihteessa. Kuinka paljon juttuhetket äidin kanssa ja kuinka paljon yksinkertaisesti viime aikojen kapinamieli, jolla haluan kyseenalaistaa kaikkia ympärillä olevia näkymättömiä normeja.
Mutta tuosta kapinamielialasta toiste. Nyt taidan painella nukkumaan ja aamulla juhlistaa alkavaa lomaviikkoa aamusaunalla ja aamiaisella jossain kivassa kahvilassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti