Miksi kaivetaan blogi naftaliinista?
Mietin pitkään kaivanko tämän blogin naftaliinista vai aloitanko kokonaan uuden vai keksinkö kokonaan jonkun uuden kanavan ajatuksilleni. Päätin kuitenkin palata tämän äärelle. Bloggaaminen, sekä kirjoittajana, että lukijana on jäänyt aika vähiin. Nyt kuitenkin on alkanut tuntua, että on tarve kirjoittaa omia ajatuksia ulos.
Miksi sitten juuri blogi? Eikö oma päiväkirja ajaisi saman asian? Tai enkö voisi vuodattaa samoja vaikka facebookissa?
No kai sitä jotenkin ajattelee, että kaipaa ehkä "vuoropuhelua" tai ainakin tunnetta, että on jotenkin "jakanut" ajatuksensa. Ja facebookissa omalla nimellä ja naamalla julkaiseminen... nooh. Ehkä en halua esim. töissä leimautua niiden asoiden pohjalta, mitä täällä pohdin.
Blogin profilointi
Mistä sitten olen ajatellut kirjoittaa?
Jatkossakin olen ajatellut kirjoitella sinkkuelämästä ja elämästä ja ihmissuhteista ja varmaan myös jonkin verran työstä. Työstä nyt lähinnä yleisellä tasolla ja siitä näkökulmasta, miten se ylipäätään vaikuttaa vaikka siihen sinkkuelämään tai sinkkuelämä työhön. Se onkin teema, jota olen aika paljon viime aikoina miettinyt. En tiedä muista, mutta aika vähän saa lukea ns. sinkku-uranaisista tai ainakaan näin omaan ikäluokkaan kuuluvista sellaisista. Muutenkin toisinaan tuntuu siltä, että maailma on rakennettu parisuhteessa eläville ja jos työ vie suurimman osan ajastasi, niin eipä sitä parisuhdetta oikein edes ole aikaa etsiä mistään.
Kirjoitan varmaankin myös masennuksesta ja kivuista, jotka ovat toinen teema, joka nyt vain on aika iso pala elämää. En koe olevani masentunut sillä tavalla, että se olisi sairaudeksi luokiteltavaa masennusta, mutta tiedostan, että ei ole ihan terveen mielen merkki pohtia itsensä tappamista käytännössä joka päivä. Kirjoitan myös siitä, miten tätä asiaa on terveydenhuollon puolella käsitelty. Nyt joku nokkelin voi hoksata, että jos olisin saanut asiaan apua sieltä, niin tuskin kirjoittaisin siitä täällä.
Todennäköisesti tulen kirjoittamaan myös syvällisemmistä ja filosofisemmista asoista liittyen edellämainittuihin teemoihin. Esimerkiksi kivun "tarpeellisuudesta" ja siitä, miten koen maailman ylipätään.
Mitä uutta (uusvanhaa)?
Olen kaivanut naftaliinista myös vanhan valokuvausharrastukseni, joten ajattelin, että blogissa voisin julkaista myös ainakin joitain valokuvia, vähintään yksi/postaus. Itse pidän kuvista ja kuvituksesta ja onhan kuvia ihan kiva käyttääkin jossain, eikä vain kuvata. Jos oikein riehaannun, niin saatampa tehdä joskus postauksen ihan kuvatarinana.
Musiikkilinkkejä ja -vinkkejä. Edelleen musiikkimakuni kallistuu sinne raskaammalle puolelle ja jotta homman kokonaisuus toimisi, niin pyrin löytämään aina postauksen teemaan sopivan kappaleen. Kaikki kappaleet eivät YouTubesta löydy, mutta saatan myös vinkata biisejä lukian itsensä etsittäväksi.
Tähän mietin ensin paljon synkempää kappaletta, mutta sitten muistin tämän:
"But I'm not dead, at least not yet
Still alone, still alive, Still unbroken
I'm still alone, still alive,
I'M STILL UNBROKEN"
Hyvät ystävät, saanko esitellä: Lynyrd Skynyrd ja Still Unbroken
Katsotaanpa mihin taas tie vie, tervetuloa mukaan matkalle.
Mukavaa että palaat huudeille niin sanotusti :) Itselläkin ollut taukoja bloggauksessa sekä myös haasteita elämän kanssa - mutta aina sitä blogiin jossain vaiheessa palailee. Hyvää syksyä sinulle!
VastaaPoistaMukava kuulla sinustakin Zella, pitääpä piipahtaa blogissasi :)
VastaaPoista