Olen pyöritellyt tätä kirjoitusta jo pidempään mielessä ja nythän tuo on hyvä päivä. Vuosi sitten päätin pistää korkin kiinni ja kiinni se on pysynyt. Suurimmaksi osaksi juomattomuus johtuu siitä, että ajatus juomisesta ja humaltumisesta ahdistaa. Välillä tulee fiilis, että tekisi mieli vetää perseet, mutta sekin ehkä enemmän sellaisen raavastelu fiiliksen takia, kuin itse kännin. Raavastelua saa, kun käy salilla hakkaamassa säkkiä.
Vuoden aikana olen miettinyt suhdettani alkoholiin ja juomiseen. Toki välillä mietin makuyhdistelmää viini ja juustot, mutta ihan hyvältä juusto maistuu ilman viiniäkin. Savuviskin tuoksu on edelleen houkutteleva ja saatan miettiä sen juomisen aiheuttamaa kuumotusta, mutta... alkoholilla on se paha tapa, että se menee päähän. Siitä en ole koskaan pitänyt. Olen nauttinut alkoholi mielikuvista. Hienostelua, juhlimista, palkkio hikisestä työstä tai ne raavastelukännit. Koskaan en ole pitänyt siitä, miltä alkoholi tuntuu päässä. Ehkä juuri sen takia yritin juoda mahdollisimman pian niin paljon, että se tietty kynnys ylittyy. Eli siirtyä rentoutumisesta enemmän kännin puolelle, jossa siitä alkoholin aiheuttamasta "aivojen kutinasta" ei enää vain välitä. Oma osastonsa on sitten ne illat exän kanssa, jolloin juomisen tarkoitus oli mahdollisimman pian saada älli pois, että pääsee black outin kautta siirtymään suoraan seuraavaan aamuun ilman, että täytyy oikeasti kokea kaikkea tapahtuvaa paskaa. Tapahtuihan se anyway, mutta juominen toimi ikään kuin pikakelausnappina niiden asoiden ohi.
Mitä pidempään olen ollut juomatta sen mahdottomammalta tuntuu ajatus juomisesta. Enhän minä käytä muitakaan huumeita. Sosiaalisestikin raittius on ollut minulle helppoa. Ilmeisesti kaverini eivät ole kovin juoppoja. Toisekseen kun nyt on kolme vuotta erosta ja vuoden olen ollut raittiina, niin monelle minä olen pääasiassa ollut tuntemisen ajan raitis. Oma ajanlaskunihan alkaa tuosta erosta, josta kohta tulee kolme vuotta. Useimmat ystävyyssuhteeni ovat sitä tuoreempia. Siinä suhteessa kun ei juuri ystäville ollut tilaa.
Muiden juomisen suhteen olen kohtuullisen suvaitsevainen. Toisaalta tiedän, että minun ei tarvitse katsella kännisiä yhtään enempää, kuin tahdon. Viime viikonloppuna leikittelin ajatuksella suhteessa, jossa kumppani joisi. Parhaiten se toimisi niin, että kumppani joisi jossain poissa minun silmistäni, kavereidensa kanssa. Ajatus kännisestä ihmisestä kotonani ahdistaa. Aikani kännistä ihmistä kotona katsottuani en halua sitä enää. Jos oma humaltuminen ahdistaa, niin yhtä paljon ahdistaa ajatus toisesta ihmisestä kännissä. Ylikehittyneeksi vastuuntunnoksi eräs pollalogi sitä sanoi. Känninen ihminen, josta kokisin olevani vastuussa heittäisi minut täysin pois tolaltaan.
Muista kuulumisista sen verran, että ei ole muutto edessä. En saanut hakemaani paikkaa. Pettynyt, no joo. Kaikesta päätellen, kun viikon kärvistelin fibro-oireissa. Toisaalta olen hepottunut. Minulla on paljon mukavia juttuja tässä nykyisessä elämässä ja paljon suunnitelmia. Pääasia, että elämä odottamisen jälkeen lähti taas käyntiin. Reissuja on tulossa ja paljon mukavia asioita tiedossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti