Tässä pari päivää sittenkotonani tuli käymään henkilö, jonka oli tarkoitus esitellä remontti suunnitelmaa (kyllä, olen ajatellut ensi kesänä teettää vähän jatkoa viime kesän rempalle). Ensimmäinen asia, jonka tyypissä huomasin oli vanhan viinan (tai oikeastaan aika tuoreen) löyhkä. Ajankohta oli iltapäivä. Kyllähän tyyppi osasi asiansa ja esitteli systeemit, mutta minä en voinut oikein keskittyä muuhun, kuin siihen, että tyypillä oli tainnut joko edellisilta venähtää tosi pitkäksi tai lounas oli ollut kosteahko. Lisäksi huomasin tarkkailevani toisen käytöstä miettien, kuinka humalassa hän oli. Ja olihan niitä selviä humalaisen elkeitä, kun osasi katsoa, Tarjouksen saatuani totesin miettiväni asiaa ja tyyppi suori matkoihinsa.
Tapaus kuohautti jonkin verran. Ensimmäinen ajatus oli inho. Toinen, joka tuli myöhemmin oli se, että enkai minäkin ole joskus ollut töissä noin haisevana. Toisaalta minä nyt en koskaan toisten koteihin työssäni työntynyt. Mutta itseinhokin nosti päätään.
Mietin, että mikä siinä nyt niin tavatonta oli, oliko se nuo omat kokemukset kohmeloisista työpäivistä, vai omat epämiellyttävät kokemukset toisista kännisistä ihmisistä kotona. Minulla ei ole mitään ongelmaa tavata humalaisia ihmisiä esim. baarissa, eikä sittenkään, vaikka joku hyvä kaveri tulisi parin oluen jälkeen kylään, mutta... Vieras ihminen, viinalta haissen tulee minun kotiini... Vieläkin inhottaa :( Luulen, että oleellisinta asiassa oli se, että viinan haju, vieraassa miehessä, kun itse on selvinpäin, on se avain juttu tässä. Viinalta haiseviin miehiin kotonani, kun on liittynyt se turvattomuusefekti. Ei tosin aina. Pikkutyttönä ollessani isä joi harvoin ja jos meillä kotona joku otti alkoholia, sitä otettiin kohtuudella ja kaikki olivat iloisia. Exä ykkönen taas ei kotona yksin juonut ja jos oli ollut juomassa kavereiden kanssa oli yleensä kotona sitten hyvinkin kiltti. Mutta se saamarin yksi sankari, joka muutenkin on elämääni turmellut, niin on tuon turvattomuuden tunteen minuunkin iskostanut.
Toisaalta taas tuli mieleen, että ehkä kyse ei olekaan vain minusta. Eiköhän tuo nyt nykyaikana ole jo aika törkeää käytöstä tulla myyntimiehenä ja suunnittelijana toisen kotiin siinä kunnossa. Ehkä joskus 70-80-luvulla oli toisin. Kuten sanottuna, YÄK. Jos kilpailijan edustaja on selvinpäin, niin taitaa saada tilauksen, vaikka tarjous olisikin vähän korkeampi.
(ko. tyypin käytös oli muutenkin minusta tökeröä, kyseli ensin puhelimessa ja sitten vielä tullessaan, että onhan isäntä varmasti paikalla... mikä v***n isäntä? Kun en tarvinnut isäntää remonttiin aikaisemminkaan, kun sitä itte tein, niin en sitä nyt teetettävän rempan takia ala hommaamaan. Ehkä mie osaan ihan itte päättää millaset kaapinovet haluan ja tehä tilauksen...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti