Uusi alku (blogille)

Näyttää siltä, että sisällä on niin paljon jaettavaa, että on pakko jakaa kirjoittamista. En jaksa kelata läpi kaikkea, mitä viimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut, joten aloitetaan tästä hetkestä.

Kerroinko, että ostin kämpän (ahaa siis kerrataan kuitenkin)? No ostimpa kuitenkin. Kallis heräteostos, mutta kaippa se kannatti. Äidillä on edelleen syöpä, toinen rinta on leikattu, mutta parantuminen ei ole mahdollista. Viivytystaistelua käydään. Kunto on kuitenkin paljon parempi, kuin talvella.

Mitkä asiat sitten saavat kirjoittamaan? Takaumat. Se, että käsittelen nyt vasta ensimmäistä avioeroa ja isän kuolemaan. Eihän siitä olekaan kuin seittemän vuotta... Ja se, että joissain pienissä arkisissa jutuissa todellisuus lävähtää naamalle. Esimerkki. Tänään olin yhdellä kurssilla ja meidät jaettiin kolmen hengen ryhmiin. Minun ryhmässäni oli minä ja kaksi miestä. Kirjoitin ryhmäläisten nimet ylös. Tajusin sitten, mitä siitä olisi entisessä elämässä seurannut. Huutoa, huorittelua, yön valvotus, seuraava päivä kurssilla säikkynä zombiena. Helvetillinen viikonloppu ja tunne, että olen tehnyt jotain tosi pahaa.

Se, että olen tajunnut, että minussa on jotain pahasti pielessä. Pelkään tosi paljon satuttavani ihmistä, joka päästää minut liian lähelleen. Haluaisin tavata "jonkun mukavan", mutta kun tapaan sellaisen, niin kaivan siitä kyllä paskaa esiin. Keväällä oli yksi sellainen juttu, tosin oli siinä muutakin, miksi juttu ei olisi toiminut, mutta kuitenkin. Nyt olen käynyt kahdesti leffassa yhden ihan kivan pojan (40v) kanssa. Homma on yllättänyt minut. Ihanko oikeasti on olemassa miehiä, jotka eivät ole vonkaamassa heti sänkyyn? Tai puhumassa pervoja... Kädestäpitelyasteellekin siirtyminen on ottanut aikansa. Tosin (ongelman tekoa) en oikein tiedä, onko tuollainen ihan mun tyyliä... Tottunu vähän suorempaan toimintaan, minkä lisäksi pihtaavat miehet on aina olleet epäilyttäviä (=exä suhteen alussa). Toisaalta paskoja ne on ne toisenlaisetkin miehet, joten ihan sama.

Sit oon miettiny yhtä ystävyyssuhdetta, joka päätty vähän huonoissa merkeissä. Elikkä ilmeisesti olin sit ystäväkseni valinnu ihmisen, jonka kanssa arvot meni aika pahasti ristiin...

Ja sit on varmaan miljuuna asiaa, joita ei voi juuri jakaa muuten kenenkään kanssa. Vaikka se, kun mun vuoden takanen ihastus tuli vastaan ja mie punastuin kuin pikkutyttö. Paikkakin sattu oleen koulun käytävä.

Mut näissä merkeissä sit jatkan. Ei kirjuuttamis pakkoa, mutta jos ees kerran viikossa. Sillon kun on jotain ajankohtaista.