Tässä voisin taas kertoa pienen tositarinan tämän sinkkunaisen "villistä" sinkkuelämästä. Joku aika sitten olin ystävä pariskunnan kanssa baarissa. Ystäväni ei millään ymmärrä, miksi olen sinkku (noin upea nainen... hmmm). Nooh, baarissahan sitten tuli pienessä sievässä oleva herrasmies minua iskeskelemään. Mikäs siinä oikein hyvän näköinen, noin minun näkökulmastani ja itsekin olin kiinittänyt häneen aikaisemmin huomiota. Ihan asiallisen oloinen mies pyysi anteeksi häiriötä, ja kysyi ystävältäni, saisiko hän jutella kanssani hetken. No mikäs ettei. Kaverini meniasi haljeta jo liitoksistaan, kun näki tässä minulle mahdollisuuden.
Herrasmies aloitti jutun kysymällä olenko paikkakunnalta x, vastasin, että empä ole, johon hän vastasi, että "et vielä". Koska kyseinen paikkakunta on minulle tuttu (exä nro 1 oli sieltä kotoisin), kyselin häneltä, mistä päin jne. Tyyppi kertoi tien ja aika suoraan töksäytti, että lähdenkö sinne hänen kanssaan kasvattamaan lapsia. Ööö... siis lapsia, joita hänellä ei vielä ole. Reippaasti päälle nelikymppisenä en nyt varsinaisesti ole enää iässä, jossa suunnitellaan isoja perheitä, joten kysyin herran ikää. Kolmenkymmenen sanoi olevansa. Ja ihan selvästi kyllä tiedosti, että minä olen häntä vanhempi. En nyt kovin ikärasisti ole, mutta minä en erityisemmin pidä "puumanmetsästäjistä". Yleensä sellaiset ovat vailla minulta asioita, joita minulla ei ole heille tarjota.
Herra teki seuraavan muuvinsa ja alkoi hamuilemaan ahteriani ja yritti pussata. No periaatteessa kivan näköisen miehen pussaaminen nyt ei ole maailman kamalin asia, mutta edelleenkään en oikein tiennyt, mitä mieltä olisin asiasta. Sitten hölösuinen (kaikella rakkaudella) kaverini tuli paikalle ja aloitti kuulustenun... Oliko miehellä kolmenkympin kriisi, mitkä hänen aikeensa olivat ja, että "ei Reflection ei lähde tänään luoksesi yöksi". Kaikki tämä niin kovalla äänellä, itse en saanut sanaakaan väliin. Onneksi kaverin mies tuli silloin paikalle ja sanoin haluavani aikalisän ja käskin kaverini miehen jututtaa herraa hetken, kun itse raahasin kaverini hetkeksi pois, ennen kuin hän antaisi tyypille puhelinnumeroni, kysymättä minulta mitään.
Kuinkas sitten kävikään. Kävin kaverini kanssa tupakalla ja kun tultiin takaisin, niin hänen miehensä oli vähän hiilenä. "Ihailijani" oli sujuvasti vaihtanut lääppimisensä ja pussailuyritystensä kohdetta... Kaverini kohtuullisen karun näköiseen mieheen. Kun tämä ei ollut alkanut millekään ("hyvä etten vetänyt turpiin, kun alkoi naamaa lääppiä"), (ex-)ihailijani siirsi huomionsa uuteen mieheen.
Että semmoista... ja kaverini vielä kehtasi väittää, ettei minulla VOI olla niin huono mäihä miesten kanssa, kuin olen kertonut. Kyllä voi. Edellinen episodi on aikalailla sitä, mitä "mieselämäni" viimeaikoina on ollut. Elämä, jossa tyyppi, jonka kanssa keväällä seukkasin, liikkuu nykyään parhaan kaverinsa exän kanssa (joka on samalla yksi niistä harvoista ihmisistä, joita en voi sietää). Jossa tutustun mukavaan mieheen, jonka kanssa voisi olla jotain ja pongaan hänen feisbookissaan kuvan hänestä yhdessä jonkun naisen kanssa (ja alla olevassa keskustelussa nainen kirjoittaa "joo tällaisen kanssa nykyään liikun"), samalta päivältä, kun herra laittaa minulle viestiä "mitä sulle kuuluu, koska voidaan tavata".
Että tällaista mun mieselämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti