Työt alkoivat ja loma loppui ja hivenen on ollut kipuilua asian suhteen. Nyt kuitenkin homma alkaa taas tasaantua ja olen oikeastaan innoissani, kun arki taas alkaa. Aiemmat ongelmat alkaa olla selätetty, kesäkollit lempattu ja kavereidenkin kanssa taas löytynyt sellainen sopiva välimatka.
Opinnot on mukavalla tolalla ja homma, jota olen suunnitellut tekeväni sivutoimisesti alkaa vähitellen saada tulta siipiensä alle. Yhden ystävän kanssa suunnitellaan myös yhteisiä bisneksiä.
Elämän painopiste on muuttunut edelleen fiilis on seikkailullinen ja kaikki tuntuu hurjan kiinnostavalta ja jännittävältä, mutta eri tavalla, kuin kesällä. Silkan autuuden ja onnen huuman tilalle on tullut tyyni varmuus siitä, että asiat menevät hyvin, siitä että tulevaisuudella on minulle tarjottavanaan vielä jotan paljon parempaa, kuin mitä osaan tällä hetkellä edes toivoa.
Hyvä ystävä kävi tänään kylässä ja muisteltiin muutaman vuoden takaista aikaa. Hän sanoi, että verrattuna siihen ihmiseen, johon hän aikanaan tutustui, hänestä tuntuu, että jotain yhteistä minussa ja siinä on, mutta samalla on kuin kyseessä olisi kaksi eri ihmistä. Kieltämättä menneisyys tuntuu välillä siltä, että se on kuin joku puoliksi unohtunut elokuva tai kirja, jonka on joskus lukenut. On ihmeellistä, miten pitkälle ihminen pääsee, kun antaa itselleen luvan parantua.
Tunnelmana tyyni onnellisuus ja riemu siitä, että saa tehdä asioita, joista nauttii. Luottamus siihen, että elämä kantaa ja syvä kiitollisuus kaikesta mitä on. Tästä tulee hyvä syksy ja talvi!
Opinnot on mukavalla tolalla ja homma, jota olen suunnitellut tekeväni sivutoimisesti alkaa vähitellen saada tulta siipiensä alle. Yhden ystävän kanssa suunnitellaan myös yhteisiä bisneksiä.
Elämän painopiste on muuttunut edelleen fiilis on seikkailullinen ja kaikki tuntuu hurjan kiinnostavalta ja jännittävältä, mutta eri tavalla, kuin kesällä. Silkan autuuden ja onnen huuman tilalle on tullut tyyni varmuus siitä, että asiat menevät hyvin, siitä että tulevaisuudella on minulle tarjottavanaan vielä jotan paljon parempaa, kuin mitä osaan tällä hetkellä edes toivoa.
Hyvä ystävä kävi tänään kylässä ja muisteltiin muutaman vuoden takaista aikaa. Hän sanoi, että verrattuna siihen ihmiseen, johon hän aikanaan tutustui, hänestä tuntuu, että jotain yhteistä minussa ja siinä on, mutta samalla on kuin kyseessä olisi kaksi eri ihmistä. Kieltämättä menneisyys tuntuu välillä siltä, että se on kuin joku puoliksi unohtunut elokuva tai kirja, jonka on joskus lukenut. On ihmeellistä, miten pitkälle ihminen pääsee, kun antaa itselleen luvan parantua.
Tunnelmana tyyni onnellisuus ja riemu siitä, että saa tehdä asioita, joista nauttii. Luottamus siihen, että elämä kantaa ja syvä kiitollisuus kaikesta mitä on. Tästä tulee hyvä syksy ja talvi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti