Melankoliaa....

Pääsin viimein muuttamaan ja uusi koti on ihana. Kertakaikkiaan suuremmoinen. Ihmettelen, että olenko se oikeasti minä, joka täällä asun ja elän tätä elämää. Kerrassaan häkellyttävää. Väliaikaisessa asunnossa asuminen kämppisten kanssa pehmensi minua. Kumma, kuinka se, että asuu avoimesti tunteensa näyttävien ihmisten kanssa voi vaikuttaa. Huomasin itsekin alkavani pehmoilemaan ja hempeilemään. Toisaalta samahan on ollut nähtävissä sisustuksessa - poissa tummat sävyt ja lohikäärmeet, pukeutumisessa - vähemmän mustaa, enemmän värejä, joten tämä lienee luonnollista, että sanon kämppistä "muruseksi".

Muutto siis toi paljon hyvää, mutta kun ennätti tottua asumaan muiden kanssa, niin yksinäiseltähän se tuntuu. Iso talo.

Toisekseen olen tehnyt paljon itsetutkiskelua sen suhteen mitä elämältäni haluan. Töissä asiat menevät paremmin, kuin hyvin. Ikäviä ja rankkoja asioita on tullut vastaan, mutta olen hoitanut ne kunnialla ja saanut jopa kiitosta ja mikä tärkeintä arvostusta. Mutta tässäkö se nyt sitten on? 25 vuotta vielä noita hommia. Toki näyttää siltä, että minulle vähän vilautellaan etenemismahdollisuuksia, mutta haluanko sitä? Minusta on mukavaa olla asiantuntija, en tiedä haluanko esimieheksi.

Itsetutkiskelussa olen myös kosketellut viime aikoina yhtä erityisen arkaa aihetta. Josta jo olin tähän kirjoittamassa, mutta huomasin, että en sitten pystykään. Sanotaan vaikka lyhyesti niin, että aina tavatessani erään ihmisen, mietin kuinka asiat voisivat välillämme olla toisinkin ja tämä muistuu mieleen aina kun tapaan hänet.

Ihmettelen elämääni myös sitä kautta, kuinka minulla on nyt ystäviä. Ympärilläni on paljon ihmisiä, joilla on merkitystä ja joille minulla on merkitystä. Elämä tuntuu usein siunaukselliselta. Parempaakaan sanaa en keksi. Edelleen on asioita, joista minä uneksin ja haaveilen. Tajusin sen tänään. Jotkut haaveet tosin ovat mahdottomia, mutta se ei estä haaveilemasta.

Olen siis onnellinen, mutta silti kaipaan jotain, mitä en voi saada. Siksi ilmassa on pientä melankoliaa. Mutta se ei haittaa. En aio melakolian vallata koko elämääni.