Hääkrapula

Meillä oli viikonloppuna ne paremmat prinsessahäät. Viis ruotsalaisista, kun rakas sukulaiseni meni naimisiin viikonloppuna. Häät olivat aivan ihanat. Oli ihanaa jutella sisarusten ja heidän lastensa kanssa. Nuorempi polvikin uskoutui muutaman kaljan jälkeen tädilleen elämästään. Näyttää siltä, että pojista on kehittymässä paljon parempia miehiä, kuin tätinsä osasi kuvitellakaan. Nuorilla miehillä oli kypsiä ajatuksia ja haaveita omista häistä. Täti sai selvitellä sitä, miksi naiset ovat joskus niin "kummallisia".

Mistä sitten krapula? Paitsi tietenkin kakusta ja karkkimaljoista. Itse olen omasta elämästäni miessuhteiden osalta tietenkin vitsin tehnyt, joten siinä mielessä turhaa inistä. Mutta... silti se vähän pahoittaa mielen, kun morsian pyytää menemään "kaiken varalta" kimpun heiton ajaksi toiselle puolelle salia. "Ettei nyt enää tapahdu vahinkoa". Jep... minun avioliittoni ovat olleet perheessämme vitsi. Silti se tuntui pahalta. Ainoa, jolta tuli vähän ymmärrystä mahdollisen tulevaisuuden suhteen, oli veljeni, joka kehoitti hankkimaan vanhemman ja rikkaan miehen. Niitä kuulemma on täällä meilläpäin paljon. Totesi tyynesti, että ota rikas, kun rakastettavia ei tässä iässä ole enää tarjolla.

Tavallaan olen itse luonut tilanteen. Parempi paskalle menneisyydelle on nauraa, kuin itkeä. Mutta silti, olisi kiva, jos edes joku sukulaisista ajattelisi, että olisi edes mukavaa, jos minä löytäisin kunnollisen kumppanin. Veli on ainoa, joka joskus tuntuu olevan huolissaan ja ajattelevan, että ehkä olisi hyvä, jos minulla olisi joku. En toki ole sisarusparvessamme ainoa eronnut, mutta sillä toisella eronneella on poika, joten hän ei ole veljen näkemyksen mukaan "yksin". Mikä tietenkin pitää paikkansa. Veli taitaa olla ainoa, joka on miettinyt sitä mitä on vanheta yksin. Siksi hänelle hänen vaimonsa ja perheensä on vuosi vuodelta tärkeämpi ja hän on ainoa, joka on välillä minusta huolissaan. Yksi siskoistani on vannonut järjestävänsä minut suljettuun laitokseen, jos joku mies vielä ilmaantuu kuvioihin...

Että tällaista.... Vaikka en uskokaan välttämättä rakkauteen ja onneen omalla kohdallani, uskon siihen muiden kohdalla. Jaksan uskoa, että nyt naimisiin mennyt hääpari on yhdessä vielä kymmenien vuosien päästä. Silti pieniosa minusta arvostaisi, jos joku uskoisi rakkauteen minunkin kohdallani. Juuri nyt sattuu ihan saamristi. Huomenna viimeistään, ehkä jo myöhemmin tänään, jatkan elämääni tyytyväisenä ja yksin.