Mietinpähän tässä, että mikä ihme siinä on, että ihminen on niin arka tarttumaan asioihin. Totesin tänään, että minun ja suuren onelman välillä ei ole muuta, kuin rohkeuden puute. Olen "aina" (=siitä asti kun tajusin, että ko. paikka on oikeasti olemassa) halunnut käydä eräässä paikassa. Matkat+majoitus maksaisivat 1700€, joka ei suhteutettuna siihen, että kyseessä on ISO unelma ole mikään valtava raha. Viikonreissun kokonaisbudjetiksi riittäisi 2500€ ja sillä pärjäisin mainiosti. En kuitenkaan varannut matkoja. Miksi?
Yksisyy on se, että sitten kun unelma on toteutettu, niin se on toteutettu. Toinen on se, että olisihan se hemmetin hienoa jakaa ko. matka jonkun toisen kanssa. Ajatusta pitänee työstää...
Unelmat on luotu toteutettaviksi. Toisaalta ymmärrän hyvin sen, että tuollaisen unelman toteutumisen toivoisi voivan jakaa jonkun tärkeän ihmisen kanssa.
VastaaPoistaKaikki aikanaan. Asioilla on taipumus järjestyä juuri oikean aikataulun mukaisesti.
Tämä nyt ei sinällään suoranaisesti liity unelmiin, mutta minä esimerkiksi olin omasta mielestäni valmis jo puolitoista vuotta sitten, kesken opintojeni, siirtymään samalla työelämään. Nyt mietittynä onneksi niin ei käynyt, vaan nyt valmistuttuani olen näillä näkymin työllistymässä tälle syksyä. Siis juuri minulle oikeassa aikataulussa. :)
Kiitos tästä kommentista. Päädyin siihen, etten vielä lähde tuolle matkalle. Samalla päätin, että vuoden päästä lähden. Ihan varmasti, jos vain rahaa on.
VastaaPoista