I do not belive in love...

"Kun huudat naiselle,on olemassa mies joka kuiskaa sanoja hänen korvaansa. Hetkellä jolloin alistat ja haukut naista, on olemassa mies joka tekisi kaiken tämän naisen vuoksi. Kun hakkaat ja lyöt naista, on jossain mies joka tahtoisi rakastella häntä. Kun saat naisen itkemään, on jossain mies joka tekisi kaikkensa, että saisi hänet hymyilemään."

Edellä oleva on lainaus tekstistä, joka kiertelee facebookissa ja meileissä. Minusta se on ihan paska puhetta. Minä en usko tuohon. Tai no ehkä tuohon "rakastella hänen kanssaan", joskin minä mujotoilisin verbin tuosta toisin.

Toinen yhtä täyttä sontaa oleva meemi:

• Joka ilta joku ajattelee sinua ennen kuin käy nukkumaan.
• Ainakin viisitoista ihmistä maailmassa rakastaa sinua.
• Ainoa syy siihen, miksi kukaan ikinä vihaisi sinua on se, että he haluaisivat olla kuin sinä.
• Maailmassa on ainakin kaksi ihmistä, jotka kuolisivat sinun vuoksesi.
• Jollekin olet koko maailma.
• Joku, jonka olemassa oloa et edes tiedä, rakastaa sinua.
• Vaikka tekisit todella pahan virheen, niin siitä seuraa aina jotakin hyvää.

Ensimmäisestä en tiedä, toiseen en jaksa uskoa, "rakkaus" on aika vahva sana kuvaamaan sitä mitä esim. sisarusten lapset minua kohtaan tuntevat. Kolmas kohta saattaa olla tottakin, joskaan en ymmärrä miksi eksä olisi halunnut olla kaltaiseni, hän nyt totta vieköön ainakin vihasi. Tiedän ettei tässä maailmassa ole ketään, joka kuolisi puolestani. Isohkossa perheessä ei sellaista illuusiota päässyt tulemaan, kun vanhemmillakin oli niin montga mujuta rakastettavaa, ettei yhden takia olisi kannattanut kuolla. Kenellekään en varmasti ole koko maailma, ja tuollaiset salaa rakastavat ovat vain isojen tyttöjen iltasatuja. Pahoista virheistä ei myöskään seuraa aina hyvää, pikemminkin hyvin harvoin.

Äitienpäivänä orpoa ja lapsetonta lohduteltiin, että "kyllähän ne sukulaisten lapset välittävät" ja "voithan muistella äitivainajaasi". No, sukulaisten lapsille en ole äiti ja äiti vainaa on muutenkin muistoissa joka päivä. Lapsettomalle ja äidittömälle sinkkunaiselle äitienpäivä vaan on vuoden paskin päivä, siihen ei auta mikään. Silloin tuntee olevansa täysin turha, ketään ei voi tavatakaan, kun ei toisten äitienpäiville halua mennä kuokkimaan.

Ystävä meni naimisiin tässä äskettäin, tänään jo tuore vaimo soitti ja puhui erosta... niimpä niin. Illuusioiden perässä juokseminen on turhaa. Fiksut ihmiset voivat elää elämänsä yhdessä, siihen uskon, mutta suureen rakkauteen en. Täyttä harhaa.

Omalta osaltani olen todennut olevani niin rikki ja traumatisoitunut, että minkäänlainen parisuhde taitaa olla mahdoton. Bonuksena se, että tuskin enää tulen koskaan harrastamaan seksiäkään... Menneen suhteen "ihana" paska on alkanut purkautumaan ja... hyi helvetti... Ällipois kännissä saattaisi onnistuakin, mutta kun en enää juo, niin eipä sitten.

Viime aikoina on itkettänyt enemmän, kuin naurattanut. Äidin asunto on myyty. Huonekaluille pitäisi etsiä paikka tai ostaja. Ajattelin ottaa makkarin kaluston, jos saan mahtumaan omaan kämppääni. Ehkä.