Mahtiuni

Pakko kai se on kirjoittaa, kun tuntuu, ettei saa unta uudelleen, ennen kuin on käsitellyt tämän asian.

Taustoitusta ensin. Viikonloppuna olin tyhjentelemässä äidin asuntoa. Mukanani toin paljon sellaisia esineitä, joihin tavalla tai toisella mielessäni liittyy voimaa. Samalla stressaan hieman siitä, että asunto pitäisi saada tyhjäksi. Käytännössä siis huonekalut myytyä. Toinen stresitekijä tällä viikolla on auton renkaiden vaihto. Asia on pakko nyt hoitaa, mutta eiköhän olo ole vaihteeksi kipeä ja saamaton. Ihana fibro ystäväni on taas kylässä.

Töistä lähdin vähän aikaisemmin ja kotona menin suunnilleen suoraan nukkumaan. Nukahdinkin melkein heti. Näin kuitenkin unen, joka oli niin "vahva", ettei nukkuminen juuri piristänyt.

Uni alkoi aika tavallisena. Oma asuntoni olikin syntymäpaikkakunnallani poliisiasemaa vastapäätä. Sama asunto, mutta vähän esilainen talo. Minulla oli eräs opiskeluaikainen kaverini miesystävänsä kanssa käymässä (oikeasti olin tavannut ko. ihmistä viime viikolla pitkästä aikaa ihan vahingossa). Unen miesystävä, ei ollut hänen oikea aviomiehensä. Mies kävi vessassa ja kun sieltä oli paperi loppunut, hän kysyi missä sitä on. Neuvoin ottamaan hyllyssä olevasta korista. Mies näsäviisasteli papereiden piilottamisesta tavalla, joka minua ärsytti ja ärsyttäisi oikeastikin.

Sitten joku koputti tai jostain muusta syystä avasin oven. Ovi avautui suoraan maalattiaiseen katettuun eteistilaan maan tasossa (oikeasti asun kerrostalossa, jossa on aika pieni rappukäytävän tuulikaappi). Tilaan oli kannettu huonekaluja ja tavaroita minun ja exän asunnosta. Ajattelin, että mies on nyt löytänyt jonkun uuden ja minun riesakseni laittaa vanhat romut. Mietin , että silloin, kun me laitoimme yhteisatä kotia, niin tavarat vain hävitettiin, vietiin roskiin ja annettiin kierrätykseen.

Järkevästi kuitenkin ajattelin, että tavarat pitäisi viedä osa varastoon ja osa hävittää. Varastossa olivat kuitenkin auton renkaat, jotka piti saada sieltä pois. Aiemmin paikalla olleet vieraat katosivat jonnekin. Kuljin edestakaisin asunnon, kellarin ja aulatilan välillä. Aina aulassa olivat eri tavarat. Ensin siinä oli kirjahyllyjä, lipasto ja sohva, sitten ilmalla täytettävä retkipatja ja muuta "kellari tavaraa" ja lopuksi siinä olivat exän auton kesä renkaat, mukana myös yksi auton sisämatto.

Juttelin yhden tavaroita tuoneen nuoren miehen kanssa suunnitelmistani tavaroiden suhteen. Ihmettelin, mihin aina ne aikaisemmat tavarat aulasta olivat kadonneet. Ne löytyivät vastapäisen rakennuksen (poliisilaitos) päädyssä olevasta hallista, joka oli jonkinlainen roskakatos. Mietin, etteihän niin paljoa tavaraa voi sinne viedä, vaan jos ne hävitetään, niin sitten pitää toimittaa suoraan kaatopaikalle. Vaatteet, joita oli yhtäkkiä käsittämättömän paljon, ja jotka toisin kuin minun ja exän vaatevarastot oikeasti olivat värikkäitä (eivät mustia), olivat siististi rekeissä. Tavaraa oli hillittömästi.

Kävin taas asunnossani ja nyt eteisaula oli tyhjä. Poliisilaitoksen suunnalta tuli mummoiksi pukeutuneita miehiä. Samoja, jotka olivat tavarat sinne kantaneet. Nappasin yhden, porukan johtajan, kiinni. Kysyin, että auttaisivatko he minua tavaroiden järjestelyssä, jos maksaisin heille. Hän sanoi, että exä oli maksanut niin reilusti, ettei heillä kannattanut. Sanoi exän maksaneen 850 euroa. Ihmettelin, ettei siitä sellaiselle joukolle yhtä kohden paljoa jää, mutta sitten ajattelin, että jos hän onkin maksanut summan jokaiselle. Mietin haluanko kysyä asiasta mitään, ja muotoilinkin pohdintani jotenkin niin, että "en oikein tiedä haluaisinko tietää, mutta miksi...?" Mies sanoi, että "vähän siinä tarkoituksessa se minua juottikin". Ymmärsin asian, niin, että exä oli miestä juottanut ja selittänyt sille asioita, jotta tämä kertoisi ne sitten minulle. Mies vaikutti turvalliselta ja luotettavalta ja siltä, että ei kaikesta huolimatta ollut ihan vain exän käskyläinen, eikä ilmeisesti aikonut sanoakaan kaikkea, mitä exä ehkä olisi hänen halunnut minulle sanovan. Hän kuitenkin totesi vain, että "sillä menee nykyään paljon huonommin, kuin sinulla". Olin tyytyväinen vastaukseen, enkä halunnut tietää enemmän. Tähän uni loppui.

Unessa on elementtejä, jotka viittaavat ihan näihin mieltäni muutenkin vaivaaviin asioihin, mutta sen tunnelma oli tavattoman voimakas ja se jäi mieleen yksityiskohtia myöten. Kesärenkaiden kuvioinninkin muistan selvästi. Ja sen, että siinä kysyin, että pitikö muka nekin oikeasti tuoda minulle.

No nyt uni on purettu tähän. Toivottavasti saan rauhallisempia unia yöllä... tai ainakin virkistävämpiä.