tiistai 14. helmikuuta 2017

Itsetuhosta ja ystävyydestä



Would you feel any pity if one of those dots stopped moving forever?
Orson Wellesin roolihahmo Harry Lime elokuvassa Kolmas mies. (Kohtaus kokonaisuudessaan https://www.youtube.com/watch?v=olPAsssli3E )

Ei kovin ystävänpäivänomainen sitaatti, mutta erinnäisten asioiden takia tuo kohtaus tuli vastaan yhdessä tekstissä, josta sitten muistin ottamani kuvat Wienissä ja tavallaan tuo lause on juuri nyt ajankotainen. Ei sillä, että miettisin ihmisen arvoa rahassa (paitsi omaani joskus), mutta pikemminkin sen kannalta, että mikä merkitys ihmisillä on elämässäni.

Ääri analyyttisenä ihmisenä osaan jo itsekin sanoa, että ajatukseni siitä, että ihmiset ja ihmissuhteet elämässäni ovat tavalla tai toisella "kertakäyttöisiä", johtuu lukuisista käsittelemättömistä menetyksistä. Kun on menettänyt liian monta "korvaamatonta" ihmistä elämässään, tiedostaa ehkä liian hyvin sen, ettei mikään ystävyys tai ihmissuhde kuitenkaan kestä loputtomiin. Ihmisiä kuolee ja ihmiset muuten lähtevät elämästäsi tai sinä itse työnnät heidät pois elämästäsi. Kuvittelen, ettei enää kenenkään katoaminen elämästäni satuttaisi minua. Ja ehkä se on tottakin. Olen siitä kohtaa jo niin rikki.

Ongelma juuri nyt juuri tässä tilanteessa on se, että tiedän olevani todella rikki. Mutta en tiedä, jaksanko alkaa paikkaamaan ja kokoamaan palasia. Tarvitsisin siihen jonkin syyn. "Helppoja syitä" minulla ei ole. Ei ole yhtään ihmistä, joka olisi minusta riippuvainen (lapsia ei ole ja vanhemmat ovat jo kuolleet), ei ketään niin läheistä, että luovuttamiseni satuttaisi heitä kovin pahasti..... Tosin tässä jälkimmäisessä kohdassa puhuu ihminen, jonka elämässä itsemurha on ollut luonnollinen kuolintapa. Yritän aina välillä palauttaa mieleeni erään kaverini reaktion, kun yksi puolituttu tappoi itsensä. Huolimatta siitä, että hän oli tuon ihmisen kanssa jutellut ehkä kerran, hän oli asiasta ihan poissa tolaltaan. Itse ei enää siinä vaiheessa (taisin olla jotain reilu 20vee) jaksanut enää edes olla yllättynyt. Ihmiset nyt vaan kuolee, kuka mitenkin.

Itsemurhan tehneitä ihmisiä syytetään usein itsekkäiksi. Tämä on asia, jota olen usein ihmetellyt. Ihanko ihmisen pitäisi kestää ihan mitä tahansa vain siksi, ettei pahoittaisi toisten mieltä? Noin oman elämäni saldona voisin sanoa, että olen eläissäni tehnyt niin vitusti muiden edestä asioita, joten jos päädyn itsekkääseen ratkaisuun, niin ainakin kerrankin teen jotain vain ihan itseni takia. Toki vielä en ole ihan siinä pisteessä.




Minun piti kirjoittaa myös ystävyydestä. Tai oikeastaan juuri siitä minun piti kirjoittaa, mutta homma lähti heti alusta vähän sivuladulle. En kuitenkaan poista tuota alkua, ja siirrä myöhempään, koska tämä loppu ehkä pehmentää tuota alkua.

Minulla on hyviä ystäviä. Minulla on myös niitä ystäviä, joiden "miten jaksat" ja "voinko olla avuksi" kyselyihin tekisi mieli vastata, että "haista vittu". Hyvät ystävät juuri nyt kuuntelevat ja ainakin teeskentelevät ymmärtävänsä missä tilanteessa olen. Ehkä kaikkein oleellisinta on se, että saan heiltä myötätuntoa ja apua omissa mietteissäni, en ratkaisuehdotuksia. Minulla on myös niitä "ystäviä", joiden mielestä kunnon ruokavalio ja reipas liikunta ratkaisisi kaikki ongelmat. Toki hyvä ruokavalio ja reipas liikunta vähän auttaa, mutta ei niin, että kaiken muun lisäksi tuntee syyllisyyttä siitä, että makaa kotona, syö herkkuja ja katsoo telkkarista ala-arvoista realityä.

Kärvistelen sen kanssa, että millaista apua oikein tarvitisin. Tai joo, onhan tähän olemassa tietenkin lääke ja se on rakkaus. Jep... luit oikein. Tässä vajotessani syvemmälle olen miettinyt paljon sitä, mitä Korinttilaiskurjeessä sanotaan:

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
1.Korinttolaiskirje13:1

Tämä ei ole sinkkuininää, vaan ihan oikea asia. Rakkaudella on monta muotoa ja rakkaus voi kohdistua "rakastettuun", ystävään, lapseen, sukulaiseen, lemmikkiin, maailmaan, ihmiskuntaan tai mihin tahansa. Joskus minulla on ollut tunne rakkaudellisesta yhteydestä maailmankaikkeuteen ja se, jos mikä teki elämästä elämisen arvoista. Rakkaus löytyy ihmisestä sisältä, ei toisesta ihmisestä. Nyt kuitenkin olen tilanteessa, jossa olen tehnyt niin paljon muiden eteen. Antanut niin paljon, että olen ihan loppu. Juuri nyt en tiedä, mistä saisin itse yhtään energiaa. Olen antanut niin paljon ja unohtanut itseni ja nyt olen tilanteessa, jossa en tiedä jaksanko enää lähteä hakemaan itselleni voimia ja parantumista. 

Kun on taistellut kauan, niin nyt on tullut tilanne, jossa en jaksa enää taistella. En toisten puolesta, enkä ehkä edes itseni.

Death come near me - Draconian

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti