Pysäytys tuli sitten yllättävän pian. Tässä sitä kökötetään kotona kurkki kipeänä puhekiellossa. Eilen kuntosalin saunassa mieleeni putkahti jostain äidin ääni. Kuulin, kuinka hän ihmetteli tulossa olevaa reissuani ja sellaisella vähän paheksuvalla äänellä kysyisi "millainen ihminen se N on, jonka luokse sinne menet? onko se ihan kunnon ihminen vai onko se joku sellainen hihhuli?" Viimeinen sana erityisen paheksuvalla äänen sävyllä. Sitten voisin ilokseni kertoa, että ei, ystäväni ei ole hihhuli, vaan ihan normaali reilu nelikymppinen koulutettu nainen. Selvittäisin myös, kuinka kaikki reissun mutkat on järjestelty kuntoon ja kuinka turvallisesti kaikki on järjestelty ja äiti myhäilisi muka huolissaan, mutta smalla tyytyväisenä tästä turvallisesta seikkailusta.
Äiti olisi sanomattoman ylpeä myös laihtumisestani (9,3kg tänä aamuna). Kehuisi kovasti ja lupaisi lähteä kanssani shoppailemaan uusia vaatteita, kun olen tavoitepainossani ja vaikka jo nyt. Vaatekaupassa hän sitten ihailisi, kuinka vaatteet istuvat nyt paljon paremmin päälle ja "eikö sinulla itselläsikin ole nyt parempi olo?".
Äiti myös varmaan tiedustelisi miesasioista ja vaikka tässä nyt ei mitään kummoisempaa olekaan, niin voisin sanoa, että kyllähän tässä nyt jotain elämää silläkin saralla on. Äiti tietenkin olisi huolissaan, mutta samalla tyytyväinen ja alkaisi haaveilla, ettei nuorimmaisen tyttären ehkä sittenkään tarvitsisi viettää loppuelämää yksin.
Uudesta asunnosta äiti olisi innoissaan, vaikka vähänvaroittelisi lumitöistä. Olisi kuitenkin innoissaan, että "tännehän voit kutsua vaikka isommankin porukan kavereita syömään". Olisi vähän huolissaan nykyisen asunnon myynnistä, mutta samalla napakka ja päättäväinen "kyllä ne asiat järjestyvät", mutta vasta sitten, kun olisin esittänyt laskelmat omasta palkastani ja tulevista asumiskustannuksista.
Jos isä eläisi, isä tykkäisi myös uudesta asunnosta. Erityisesti takapihalta lähtevästä ladusta. Isä myös innokkaasti suunnittelisi mitä kukkia pihaan laitettaisiin (ainakin kehäkukkia) ja pientä keittiöpuutarhaa takapihalle. Reissun suhteen isä toteaisi, että "Intiaan!" (painottaen sanan alkua) ja alkaisi muistelemaan omia reissujaan milloin minnekin ja muistuttamaan siitä, mitä lääkkeitä matkalle pitää ottaa mukaan. Isä olisi innoissaan ja muistuttaisi, että ottaisin paljon kuvia ja kun äiti huolehtisi, niin isä sanoisi, että "kyllä se pärjää, sehän on jo aikuinen nainen".
Kyllä aina välillä on kova ikävä.
Onnea hei painonpudotuksen johdosta, vautsi !
VastaaPoistaMulla on pyörinyt myös mun äiti mielessä viime viikkoina, kun yritän pähkäillä asioiden kanssa joista olisi niin helpottavaa jutella muorin kanssa :/ Ehkäpä se äiskä kuitenkin seuraa (sinun myös) jostain pilvenreunalta, on ylpeä ja tsemppaa seikkailuissa eteenpäin :-D
Lähtisitkö sinä mukaan toteuttamaan suomen ensimmäistä nettilehteä sinkuilta sinkuille?
VastaaPoistaBlogilistan "sinkkuus" hakusanalla löytyi huikea määrä blogeja ja loistavia kirjoittajia, blogisi oli yksi niistä. Siispä koitan kepillä jäätä sen kummempia jorinoita pyytää sinua mukaan aivan uuteen juttuun!
Lehteä jonka tarkoituksena on toimia niin vertaistukena, inspiroida, luoda uusia ajatuksia ja tutkia aikamme ilmiöitä sinkun näkövinkkelistä ei vielä ole mutta para-aikaa sellaista ollaan luomassa mikäli mukaan saadaan loistava joukko (sinkkuja) kirjoittajia.
Kolumneja, reportaaseja, haastatteluja, tutkimuksia, matkakohteita, bilemestoja -mitä tahansa mistä meille vanhoille ja uusille sinkuille on hyötyä. Ideointi lehdestä on käynnistynyt, hyppää mukaan ja kerro mikä olisi sinun juttusi!
Lehden suunnittelutiimillä tulee olemaan käytössään yksityinen foorumi jossa ideoida juttuja, suunnitella seuraavaa lehteä ja miettiä ilmestymisaikataulua, joten välimatkoista kirjoittajien kesken ei tehdä ongelmaa.
Lisätietoja suunnitelmistamme saat sähköpostilla mikäli intoudut, hyppää ihmeessä mukaan!
En löytänyt blogistasi sähköpostiosoitettasi, joten voit halutessasi ottaa yhteyttä suoraan minuun; diipadaapailua@gmail.com
Ja kerro hieman itsestäsi. Toivottavasti kuulemme sinusta,
Jonna
Zella, näin minäkin uskon. Siellä jossain ne äiti ja isä kattelee ja ovat minusta ylpeitä :)
VastaaPoistaJonna, Harkitsen asiaa. laitan viestiä vaikka kun palaan matkoilta.