Taas on tulossa sellainen kirjoitus, josta en etukäteen tiedä, mitä tulee. Olen viikon kypsytellyt erästä teemaa, mutta tänään nousi ihan uusia juttuja esille, joten katsotaan miten käy.
Pari viikkoa sitten Rosen terapiassa koin eräänlaisen läpimurron. Aiheena, jos niin voi sanoa, oli läheisyys ja sen peko. Koin jotenkin avautuvani. Samana iltana sain eräältä ystävältäni kuitenkin kuulla asian, joka sai miut taas napsahtamaan kiinni. Kyseinen asia oli sellainen, että se taas muistutti minulle siitä, kuinka vähän ihmisiin voi luottaa. Miksi minun pitäisi luottaa kehenkään maailmassa, jossa tapahtuu satunnaisia järjettömiä väkivallantekoja hyviä ihmisiä kohtaan?
Päätin kuitenkin, etten tartu tuohon tapaukseen, se ei tapahtunut minulle ja siksi en siitä tässäkään enempää kerro. Kyseisen asian käsitteleminen olisi minulle nyt liian vaikeaa ja olisi loputon suo. No vähitellen kuitenkin taas aloin avautua ja juhannuksena tapahtui jotain, mitä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Huomasin flirttalevani. Erään ihmisen kärsivällisyyden ja oikein valittujen sanojen takia päästin hänet lähelle, hetkeksi. Tavallaan voi puhua jonkinlaisesta läpimurrosta. Vaikkakin lopulta pakenin paikalta aika tökerösti.
Mitä sitten kysyvät ystävät. Miten tarina jatkuu? Ei kai mitenkään. Miksi jatkuisi? Poika on melkein kymmenen vuotta minua nuorempi, asuu ihan liian kaukana ja olemme molemmat tunnepuolelta aika ongelmapakkauksia. Asiaa ei helpota se, että tiedän hänen olleen minuun pitempäänkin ihastunut. Hyvää tässä on molemminpuolinen arvostus ja kunnioitus.
Tulos, itsetunto on kohonnut, sekä tuon, että muutaman muun juhannuksena kohdatun ihmisen ansiosta. Samalla epävarmuus. Vielä ennen juhannusta olisin ihan innoissani soittanut tuolle ihmiselle samalle paikkakunnalle sattuessani. Nyt kuitenkin on epävarma tunne. Minusta ei ole puhumaan, eikä selvittelemään asioita, enkä usko, että on hänestäkään. Miksi yksinkertaisista asioista pitää tehdä vaikeita?
No, katsotaan. Ajattelin tänä kesänä vielä kurvata niillä nurkilla ja ajattelin kyllä soittaakin. Katsotaan miten hommassa käy. Miksi ihminen vielä nelisssäkymmenissä voi olla näin teini?
No nyt en edes päässyt siihen toiseen asiaan, joka mielessäni pyöri, mutta ompahan kirjoittamista toiseen kertaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti