Sairaslomaa lekuri antoi huikeat kaksi päivää... tai siis kolme omasta mielestään, mutta keskiviikkoiltapäivänä kirjoitettua saikkua ei oikein voinut laskea koska a) olin ollut aamupäivän töissä b)yhtä sovittua juttua ei pystynyt iltapäivältä perumaan. Kaksi päivää teki jo ihan hyvää. Ainakaan juuri nyt ei tee mieli kuristaa ketään...
Ihan uskomattoman mahtavaa, kun parhaista ystävistä peräti kaksi on pollalomalla ja molemmilla homma on huomattavasti vakavammassa tilanteessa, kuin itselläni. Vakuutin kuitenkin, että pari päivää saikkua NYT ehkäisee pahemmat ongelmat MYÖHEMMIN. Itsestään huolehtimisesta olen näille ystäville saarnannut ja nyt sitä pitää sitten toteuttaa oman itseni suhteen. Tänään sentään soitin yhdelle ystävälle, jolla menee hyvin. Syksyn kauhean myllytyksen jälkeen hänellä on asiat ihan oikeasti kohdillaan. Hän jopa sanoi, että tuntuu, että on voimavaroja auttaa muita... varasin ajan ensi lauantaille.
Keskiviikkona sain raivarin, erään ns. turhan kaverin suhteen. Olin hänen suhteensa varovainen, koska hän oli ja on kai edelleenkin sen virallisesti menneeseen siirretyn ex-bestiksen hyvä ystävä. Rajoitin hänen oikeuksiaan nähdä facebook päivityksiäni ja sieltä alkoi tulla viestejä "moi, mitä kuuluu, en pääse lukeen sun seinää..." No pari kertaa vastasin. Toisella kerralla kerroin äidin sairaudesta ja siitä, että olen asian takia aika hajalla... Samalla kysyin hänen kuulumisiaan. Ei vastausta, kuukauden jälkeen poistin hänet kokonaan fb:stä. Nyt sitten viikko sitten tuli viestiä "moi mitä kuuluu, ootko baarissa, kenen kanssa seukkaat". Vastasin, etten oo baarissa. Sitten tuli jo meiliä, kyseli, että mistä tyly kohtelu johtuu. Kiehuin, mutta en kuitenkaan vastannut, että "kiitos kysymästä, äiti josta viimeksi kerroin sitten kuoli pois...". Sorvasin fiiliksiin nähden kohtuu asiallisen vastauksen siitä, että en jaksa kertoa kuulumisiani, koska hänkään ei kerro omiaan. Täytyy tunnustaa, että melkoista verbalistiikkaa kävi mielessä sen suhteen, mitä ajattelen ystävistä, joiden ainoa kiinnostus kuulumisteni suhteen liittyy siihen, ketä panen.
Enää ei nouse tuosta verenpaine, mutta pari päivää sitten nousi. Toinen puolituttu on fb:ssä vähän väliä yrittänyt aloittaa chat keskustelua... perjantai-iltaisin ja kaikesta päätellen aika kaljoissaan... Kas kummaa, kun en ole vastannut.
Tipaton ja lihaton tammikuu onkin positiivisinta, mitä on ollut. Viinan käyttö tässä tilanteessa olisi ollut huono ajatus. Vaikka viime perjantaina kyllä istuin kaverin kanssa baarissa, mutta menihän se alkoholittoman oluenkin kanssa, varsinkin kun oli kymmeneltä nukkumassa. Mihin liittyy yksi mielenkiintoinen seikka. Ihmiseksi, joka on niinkin tottunut siihen, ettei saa nukkua, niin minulla on ollut viime aikoina jopa ihan paniikki siitä, että pääsen ajoissa nukkumaan. Niin kuin nyt tuo viime viikonloppu. Tokihan mulla oli lauantai töitä, mutta harvoinkos siitä huolimatta on tullut hyvässä seurassa valvottua pikkutunneille. Nyt, vaikka seura oli ehdottomasti parhaasta mahdollisesta päästä, oli pakko päästä nukkumaan.
Elikkä kun syksyllä sanoin jossain välissä, että paskaa kuuluu, niin nyt voisi sanoa, että vielä vähän huonompaa. Isän kuoleman jälkeen tuntui, että kavereiden koiratkin kuolee mun läheisyydestä, niin nyt tuntuu samalta, mutta pikkasen pahemmalta. Toistaiseksi en ole syyllistynyt pöljiin ihmissuhteisiin, vain ja ainoastaan ylensyömiseen. Noihin ihmissuhdejuttuihin vaara on kyllä ollut ilmassa, mutta toistaiseksi olen ansat välttänyt. Suunnittelin, että voisin alkaa virittelemään ihmissuhteen poikasta yhteen toisella paikkakunnalla olevaan ihailijaan. Marraskuussa nähtiin ja nyt viime perjantaina. Suhteen ei tämän nopsempaa tarvitsisi edetäkään ja siinä olisi hyvä syy sysätä muut viritykset pois mielestä. Vähän sama juttu, kuin se, kun eron jälkeisenä kesänä näin unta, että naispuoleinen ystäväni kosi minua, koska halusi varmistaa, etten aiheuta itselleni enempää hankaluuksia "irrallani juoksentelemalla".
Mutta huomenna on hautajaiset... Miten niihin voi valmistautua? Ei kai mitenkään :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti